Vko 48

Tämä viikko oli minulle aikamoinen "vammaisten" passien hoitoviikko :D . Ypäjä Engelbertillä on ollut jo kolme viikkoa kestänyt räkätauti, jota nyt aloimme hoitamaan ensin Equimuciinillä ja keskiviikkona Teivon klinikalta saadulla Sputomyciinillä. Se on limaa irroittava lääke, vähän niinkuin yskänlääke ihmisillä. Kuuri on tuntunut auttavan, sillä Engelbert ei ole yskinyt enää niin paljoa. Kaksi viikkoa olen nyt ajellut sillä pelkkää kävelyä, ja onneksi ruuna on pysynyt rauhallisena. Toivottavasti räkätauti kohta hellittää ja päästään taas ajelemaan sillä hölkkääkin.

Ypäjä Juulialla on myös jatkunut kävelytreeni koko tämän viikon. Keskiviikkona ajoin sillä kokeeksi Ilkan pyynnöstä kierroksen hölkkää radalla, ja se tuntui paremmalta. Ensi viikolla Juulia saa varmasti palata ainakin kokeeksi muitten kaksivuotiaitten ryhmään. Jos se ontuu vielä etustaan, jatkamme kävelyä jarrukärryistä, koska se on tehnyt kavionivelelle hyvää. Nivelen kohta ei ole enää ollut lämmin, mutta olen silti kylmännyt sitä joka päivä ajon jälkeen.

Kolmas passini Jutun Aihe myös yski hieman perjantaina, ja siitä syystä reippaampi hölkkä jäi väliin. Lämpöä sillä ei kuitenkaan ole ollut. Tiedä sitten johtuuko tämä nykyajan rokotteista vai mistä, mutta hevoset eivät tunnu näyttävän sairauksiaan enää kunnolla. Ne ovat kipeitä, mutta se ei kuitenkaan näy ulospäin. Tämä on huono asia, sillä minusta tuntuu, että kipeillä hevosilla kilpaa ajaminen on lisääntynyt. En syytä kenenkään valmentajaa tai omistajaa, sillä eihän sitä voi tietää, jos hevonen suorittaa ihan ookoosti kotona, mutta sitten startissa sammuu totaalisesti esimerkiksi flunssan vuoksi. Minusta kuitenkin rokotteita tulisi tutkia ja testata enemmän, jotta tätä ilmiötä saataisiin vähennettyä. Tänä vuonna myös raveissa kuolleitten hevosten määrä on kohonnut huimasti, ja luulen, että myös se liittyy jotenkin nykyajan rokotteisiin.

Perjantaina kävin muiden kanssa Forssan pikkujouluraveissa. Siellä oli Ilkalta kaksi lämminveristä Magic Lover ja Spark of Hope opetuslähdössä, kaksi lämminveristä Big Bad Hoss ja Blue Chocolate sekä suomenhevonen Ypäjä Illeri nuoret-lähdössä. Ypäjä Illeri voitti suomenhevosten nuoret-lähdön helposti ja lämminverisetkin suoriutuivat kunnialla. Täältä näät ravien tulokset.

Ensi viikolla meillä onkin taas yritysoppia tiistaina ja keskiviikkona, ja sen lisäksi saan jännittää miten Ypäjä Hereiam pärjää Vermossa isolla kirkolla.

Susanna

Vko 47

Taas on takana yksi mielenkiintoinen työviikko.

Tiistaina opettajamme Simo Palovaara piti meille kengityksen tuntia. Emme kuitenkaan tyytyneet tällä kertaa ihan tavalliseen kengittelyyn, vaan menimme opiston alapajalle kokeilemaan vähän hitsausta. Ravivalmentajan ammattitutkinnossa kengityksen näyttöön kun kuuluu rengaskengän hitsaaminen. Tällä kertaa ei vielä kuitenkaan yritetty kenkää hitsata, vaan kokeiltiin mig-hitsauslaitetta raudan palasiin. Osa meistä ei ollut hitsannut juuri ollenkaan tai sitten viime kerrasta oli paljon aikaa. Kaikki me siis tarvitsimme hieman tuntumaa tähän laitteeseen.

Muu arkiviikko oli normaalia työtä ja passien treenausta. Ypäjä Juulia on jo hieman kuntoutunut ja laihtunut, ja pääsee jo ottamaan osaa muiden kaksivuotiaitten suomenhevosten treeniryhmään. Se menee kuitenkin vielä vähemmän kilometrejä kuin muut ja "vapaapäivinä" se menee kävelyä joko jarrukärryistä tai kävelykoneessa omasta ajastani riippuen. Aina ei ehdi kävelyttämään hevosia työaikojen puitteissa. Ypäjä Engelbert on taas vaihteeksi erittäin räkäinen, ja käveli koko viikon kärryistä. Se joutui myös limaa irroittavalle lääkekuurille, koska räkätauti tuntui vain voimistuvan. Harmi, sillä ruuna rupesi juuri kulkemaan, ja nyt sille tulee taas taukoa mutta tätä tämä hevosten kanssa puuhastelu on. Jutun Aihe treenaa normaalisti maanantaina ja perjantaina muiden kaksivuotiaitten puttejen kanssa, ja aina keskiviikkoisin se käy irtohyppäämässä maneesissa. Jutun Aihe kumminkin on ratsusukuinen, ja opetuslähtötavoitteesta huolimatta sitä yritetään valmentaa myös laatuarvostelua varten. Ypäjä Hereiam meni maanantaina hölkkää ja keskiviikkona hiittiä. Torstaina se vielä hölkötteli ja käveli kevyesti. Sen piti juosta perjantaina kilpaa Turussa, mutta ne ravithan siis peruttiin. Ei siinä mitään, Hereiam sai rutiinia kopissa olosta, koska ehdimme ajaa kumminkin Turun radalle ja takaisin kotiin :D

Perjantaina meillä alkoi myös ravivalmennuksen c-koulu. Asiantuntijoina kurssilla olivat Pertti Hartikka, Ismo Haapanen, Susanna Simonen sekä Anne Takapuro. C-koulussa käsiteltiin valmennuksen asioita hyvin pintaraapaisulla, ja monet asiat olivat tulleet jo Ypäjällä hevosenhoitajan perustutkinnossa tai sitten lukion biologian kursseilla. Kurssilla puhuttiin mm. lihassoluista, anaerobisesta treenauksesta ja veriarvojen tulkinnasta. Kurssin mielenkiintoisin ja minulle opettavin osuus oli Ismo Haapasen pitämä luento hevosen rakenteesta. Kävimme myös tallissa katsomassa miten hevosta voi venyttää ja hieroa ilman minkäänlaista erityistä koulutusta. Uutta minulle oli mm. se, että hevosen etujalkaa ei oikeastaan tarvitse venytellä taaksepäin niinkään kuin eteenpäin, sillä ravissa hevonen itse venyttää etujalkaa taaksepäin. Haasteena onkin saada jalan joustavuus mahdollisimman hyväksi eteenpäin.

Tässä vielä lopuksi kuvia vanhoista...

 

 

o. Ypäjä Eliitti (i. Auraus - e. Litti)

t. Nupukka (i. Teme - e. Vupuna)

r. Nelilyn Exodus (i. Super Arnie - e. Glareole)

t. Nelilyn Pixel (i. S.J's Photo - e. Glareole)

... ja nykyisistä passihevosistani.
 

o. Jutun Aihe (i. Totaarin Aihe - e. Sutun Sointu)

t. Ypäjä Juulia (i. Apassi - e. Poola)

 

 

 

r. Ypäjä Engelbert (i. Anderberg - e. Amelia L.L)

r. Ypäjä Hereiam (i. Dream Vacation - e. Västerbo Seequer)

Vko 46

Meillä oli taas tällä viikolla opiskeluja keskiviikosta perjantaihin. Keskiviikkona tutustuimme talonmies Ari Väisäsen johdolla tallin rakentamiseen, ja kaikkiin siihen liittyviin säädöksiin. Ihan hyödyllistä tietoa, sillä meidän tutkintoomme kuuluu tehdä oma suunnitelma tallirakennuksesta. Torstaina oli Seppo Hyyppää, mikä oli yhtä mielenkiintoista kuin aina. Kävimme läpi sädeluuontumaa ja sädeluun ongelmia, mikä ei kuitenkaan niinkään koske minua, sillä ravureilla hyvin harvoin tavataan sädeluuontumaa. Sitä on tutkittu, ja se on luultavasti perinnöllistä ratsusuvuilla. Myöskään suomenhevosella ei sitä esiinny. Katselimme myös nivelten ongelmia ja niiden hoitokeinoja. Tärkein oli tietysti kylmäys akuutissa tapauksessa ja sen jälkeen lämpö. Kylmä supistaa verisuonia ja poistaa turvotusta tehokkaasti. Lämpö taas aktivoi verenkiertoa ja lisää valkosolujen määrää, jotka taistelevat bakteereita vastaan. Tärkeää nivelongelmissa on erityisesti siis kylmä- ja lämpöhoidon vaihtelu. Tästä linkistä pääset lukemaan mielenkiintoista asiaa hevosen nivelistä ja niiden hoidosta.

Itse tykkään starttaavilta passeiltani kylmätä jalat letkuissa ainakin kerran päivässä, ja mahdollisesti vielä kylmäpusseilla toisen kerran. En tiedä olisiko se pakollista niiden jalkojen hoitojen kannalta, mutta olen huomannut, että jalat pysyvät sulempina ja viileämpinä kun niitä kylmää säännöllisesti. Olen myös innokas lämpökääreitten käyttäjä, ja käärinkin passini aina ajopäivinä yöksi karsinaan. Joskus käytän back on trackejä, mutta yleensä ihan vain villapatjaa ja fleecepinteliä. Olen huomannut lämpökääreet paljon tehokkaimmiksi kuin lämpölinimentin. Toisen passini jalat ovat vielä niin herkät, että ne ottavat helposti itseensä ihan linimenteistäkin.

Torstaina meillä oli myös hevosten kuljettajan pätevyyskoe. Pärjäsin mielestäni ihan ok, ja toivottavasti pääsin läpi siitä. Se olikin meidän ensimmäinen tutkintotilaisuus. Perjantaina kävimme aamupäivän läpi hevosten rakennetta ja sen arvostelua. Teorian jälkeen pääsimme katselemaan hevosia maneesiin. Kyseessä oli kolme puoliveristä, mutta oli silti hyödyllistä arvostella niiden jalka-asentoja ja liikeratoja juostessa. Ylälinjoista ja lautasen muhkeudesta en oikein sitten mitään ymmärtänytkään, mutta onneksi olenkin tekemisissä lämminveristen kanssa :D .

Ensi viikon perjantaina on taas luvassa ravipäivä Turussa, kun Ypäjä Hereiam juoksee lähdössä nro. 11. Nyt kokeillaan ruunalla vetopalloja ja puolilappuja, jos saataisiin siihen vähän lisää pirteyttä. Meillä alkaa perjantaina myös ravivalmennuksen c-kurssi, mitä odotan innolla.

Susanna

Oppimistehtävä nro. 6

Missä te olette kahdenkymmenen vuoden päästä, olettaen että työuranne lähtee etenemään hurjimpienkin unelmienne mukaan?

Otinpa nyt vähän erilaisen toteutuksen tähän tehtävään ja esittelen teille minun upeita piirrustustaitoja :D ... Tässä siis mietteitä tulevaisuudestani, jos asiat menevät tämän hetkisten suunnitelmien mukaan.

 Kuvaa klikkaamalla näät sen suurempana, jolloin pystyy lukemaan myös tekstit.

Susanna

Ravipäivä Forssassa

Sunnuntaina kävin raveissa hevosenhoitaja + lukio -linjalla käyvän Piian kanssa. Minulla oli startissa kaksi passiani Ypäjä Hereiam ja Ypäjä Engelbert lähdöissä kahdeksan ja yhdeksän. Tarvitsin siis valjastusapua ja Piialla oli sopivasti ravinäyttö tekemättä, jotenka hän lähti valjastamaan Hereiamia.

Kävimme alkulämmittämässä hevoset kolmella kierroksella hölkkää radalla, ja sitten ne menivät Ilkan johdolla kovemman lämmityksen. Lämmitysten jälkeen molemmilta kärryt pois, veden tarjoilu ja pissalle hevosautoon.

Ensin oli vuorossa Hereiam. Se ampaisi hirveällä vauhdilla keulaan auton takaa, ja johti melkein koko matkan. Hereiamin väliajat olivat 17,5 21,0 19,5 14,0 . Lopussa kaksi hevosta pääsi ohi, mutta olin tyytyväinen hevoseen. Ruuna meni todella hyvää ravia, huolimmatta siitä, että sen takapään ravi on hyvin usein kulmikasta. Se oli myös hieman terävämmän oloinen kuin normaalisti, koska sillä on tapana olla vähän laiskahko. Se ei myöskään aina anna itsestään ihan kaikkea. Tästä pääset katsomaan Hereiamin juoksun.

Yhdeksännessä lähdössä oli Ypäjä Engelbert, joka starttasi yskimisen ja sulfa-kuurin jälkeen nyt uudelleen. Se oli erittäin terävä, ja painoi hyvin paljon startissa. Ilkka ajoi sillä keulaan, ja painaminen saattoi osakseen vaikuttaa siihen, että se sammui totaalisesti ennen viimeistä kurvia. Lisäksi Engelbert yski maanantaina kun ajoimme sillä kävelyä, joten se luultavasti oli vielä piilokipeä. Keskiviikkona tallissa kävi lääkäri Mari Vettenranta, joka tähysti hevosen. Keuhkoputki oli ärtynyt ja punainen, ja niin Engelbert joutui taas lääkekuurille. Hyvä kuitenkin, että syy huonompaan suorittamiseen löytyi. Tästä näet Engelbertin lähdön.

Nyt keskitymme sitten parantelemaan Engelberttiä ja kohottamaan hevosen mieltä kävelylenkein metsässä. Hereiamin kanssa taas keskitymme ylläpitämään kuntoa ja huoltamaan lihaksistoa.

Susanna

Vko 45

Viikko on taas ollut ihan tavallinen työviikko, joka on kulunut passeja hoitaessa ja tallitöitä tehdessä. Olen nyt yrittänyt aina kun olen hoitanut passejani harjoitella Seppo Hyypän oppeja esimerkiksi turvotuksen etsimisessä. Passiraukkojani siis kun olen puristellut niiden jännetuppeja ja etsinyt polvien nivelrakoja :D . Olen myös yrittänyt arvoida niiden jalka-asentoja ja kavioiden laatua. Eihän sitä opi kuin harjoittelemalla.

Olen myös osallistunut aktiivisesti seiskakäytävän ja varsojen arkeen. On ollut hienoa, miten kahdessa kuukaudessa varsat ovat kehittyneet ja uusia on tullut, ja näin taas päässyt seuraamaan niidenkin kehitystä. Myös Ypäjän omat suomenhevoskasvatit edistyvät huimaa vauhtia ja pian niillekin saa laitettua kärryt perään. Niiden kanssa on tosin omat ongelmansa, koska ne tuodaan joka aamu pihatosta ja viedään iltapäivällä takaisin. Siksi niitä ei voi ajaa näin talvella liian hikeen, koska ne eivät ehdi kuivumaan ennen pihattoon takaisin menoa. Kohta osa yksityisistä lämminverivarsoista lähteekin jo pois kotiinsa, koska ne ovat jo oppineet ravihevosen aakkoset.

Ypäjä Juulia on tällä viikolla saanut kunnon suomenhevostreeniä. Se pääsi kesällä hieman lihavaan kuntoon, ja kuten kaikki ehkä tietävät, ahnetta suomenhevosta on erittäin vaikea laihduttaa. Siksi Juulialla vaivaantuvat hieman jalat, eikä se oikein kestä samanlaista treeniä kuin muut 2-vuotiaat ikätoverinsa. Siksi päätimme laittaa sille jarrukärryt ja kokeilla hieman kävelytreeniä. Etujalka, joka on vaivannut, tulikin paljon paremmaksi jo viikon jälkeen. Olen myös käynyt tekemässä valjasverstaalla sellaiset huopaiset tarraputsit, jotka soveltuvat erittäin hyvin kavionivelten kylmäykseen. Upotetaan vain vesisaavissa ja laitetaan pakastimeen. Sain myös tehtäväksi pitää Juuliasta valmennuspäiväkirjaa. Ajattelin toteuttaa sen ihan ruutuviholle, mutta lupaan päivittää myös viikottain täällä blogissa tärkeimmät Juulian kuulumiset.

Ypäjä Juulia lenkillä viime vuonna

Sunnuntaina olisi vuorossa ravit kahden passin kanssa: Ypäjä Hereiam sekä Ypäjä Engelbert. Siitä on tulossa sitten erillinen extra-ravipäivitys, joten en pohdi nyt hevosten menestystä yhtään etukäteen, vaan katsotaan huomenna miten ruunat pärjäävät.

Susanna

Oppimistehtävä nro. 5

Nykyään valmennuksen tukena käytetään paljon hevosen hyvinvointia edistäviä palveluita, kuten hieroja,laser ja kuntoutuksessa esim. vesimatot ja suolahuoneet. Kuinka tärkeänä koet että valmentajalla on tällainen verkosto olemassa?

Tällä hetkellä elämäntavan muodissa esillä ovat terveys ja siihen liittyvät asiat. Eikä kyseessä ole vain ihmisen terveys, vaan ihminen haluaa tarjota myös lemmikeilleen ja eläimilleen terveyttä ja hyviä elinoloja. On tärkeää, että eläimet saavat elää luontaisten käyttäytymistarpeittensa mukaisesti, ja että ne saavat oikeanlaista ruokaa sekä liikuntaa. Vuonna 2012 eläinten hyvinvointikeskus julkaisikin kansallisen eläinten hyvinvointiraportin. Sen pystyt lukemaan tästä. Hyvinvointiraportissa kerrotaan muunmuuassa tänä vuonna muuttuneista hevosten tilavaatimuksista.

Koska tälläinen terveellinen "lifestyle" on nyt muodissa, on valmentajalla varmasti hyödyllistä olla olemassa tälläinen hevosten hyvinvointipalvelujen verkosto. Tällä hetkellä kun voisimme melkein puhua jo laserin sekä hierojien olevan muodissa hevosalalla. Nämä palvelut voisivat nostaa asiakasmäärää, sillä esimerkiksi joku hyvin tarkka hevosenomistaja voi tuoda hevosensa mieluummin talliin, jossa tietää sen pääsevät kuntouttavaan kävelyyn vesimatolle ja hengitysteitä availemaan suolahuoneelle, kuin talliin jossa vain treenataan vanhaan tyyliin.

Kuten kaikessa yrittämisessä, myös tässä tärkeäksi asiaksi muodostuisi mainostaminen. Jos valmentaja osaa mainostaa oikealla tavalla näitä palveluita, ne varmasti nostaisivat tallin suosiota. Mielestäni tärkeää palvelujen mainostamisessa olisi etsiä tieteellisesti todistettua asiaa niistä, esimerkiksi miten suolahuone oikeasti vaikuttaa hevoseen ja sen terveyteen. Näin skeptisemmätkin asiakkaat ehkä innostuisivat kokeilemaan hyvinvointipalveluita. Tiedän nimittäin itse paljon ihmisiä, jotka pitävät esimerkiksi laseria täysin huuhaana. Esimerkiksi Ekohepon sivuilla on erittäin hyvin kerrottu suolahuoneen hyödyistä esimerkiksi kesäihottuman hoidossa.

Ypäjän Hevosopiston suolahuone

Yleensä palveluista veloitetaan esimerkiksi suolahuoneen käyttökertojen mukaan tai laserista käyttöminuuttien mukaan, mutta mielestäni valmentaja voisi lisätä hieman kuukausihintaansa, ja näin mainostaa palveluiden kuuluvan valmennusmaksuun. Tällöin esimerkiksi laserointi olisi samanlainen hoitotoimenpide hevoselle kuin esimerkiksi jalkojen kääriminen. Tämä taas helpottaisi palveluiden mainostamista, ja talli saisi imagon, että sillä on jotain erikoista tarjottavana.

Susanna

Oppimistehtäviä

"Siirsin nyt jo tehdyt oppimistehtävät pyynnöstä tänne blogitekstien joukkoon."

Saamme hevosopistolta tehtäviä, jotka tulee suorittaa täällä blogissa. Tässä minun ensimmäinen tehtävänä, joka koskee varsanäyttelyitä.

Tehtävä 1: Kertoisitko minulle ja muille blogin lukijoille hiukan näkemyksestäsi koskien varsanäyttelytoimintaa, jossa olet viime viikkoina ollut mukana. Mitä näyttelyyn valmistautujan kannattaa huomioida ja tehdä, mitä näyttelyssä tapahtuu ja niin edelleen. Mitä hyötyä ravurivarsan näyttelyissä esittämisestä mielestäsi on? 

Kun suunnitellaan varsan viemistä näyttelyyn, tulee asia aloittaa varsan totuttamisella näyttelytilanteeseen. Näyttelyssä varsa viedään ensin mittaukseen, jossa sen säkäkorkeus mitataan, jalkoja tutkitaan ja kavioiden laatu tarkastetaan. Tilanne saattaa olla pienelle varsalle pelottava, joten olisi hyvä totuttaa varsa mittatikkuun sekä kosketteluun. Varsan tulee osata seistä paikoillaan. Myös jalkojen nostelua tulee harjoitella, jotta tilanne olisi turvallinen niin varsalle kuin jalkojen nostajalle. Itse rakenteen ja liikkeiden arviointi käynnissä ja ravissa tapahtuu näyttelykehässä, joka on joko kentällä tai maneesissa. Varsa olisi hyvä totuttaa esimerkiksi maneesiin ja sen pelottaviin ääniin, jos tietää arvostelun tapahtuvan sellaisessa. On otettava huomioon myös muut hevoset, jotka samaan aikaan pyörivät oman varsan kanssa lämmittelykehässä. Varsa tulisi siis totuttaa muiden hevosten läsnäoloon, mutta samalla sen pitäisi osata myös mennä yksin näyttelykehään. Juoksutusta olisi suotavaa harjoitella, jotta varsa osaisi juosta ihmisen vieressä ja osaisi myös pysähtyä. Viedessä varsan näyttelyyn, sen pitää olla hyvässä kunnossa, eli aliravittua varsaa ei saa ilmoittaa näyttelyyn. Rokotusten olisi myös hyvä olla kunnossa.

Näyttelyä edeltävinä päivinä olisi hyvä hieman siistiä varsaa. Paremmaltahan se näyttää shampoolla pestynä kuin tuotuna suoraan kuratarhasta. Niskasiili olisi hyvä leikata, sekä korva- ja vuohiskarvoja tulisi hieman siistiä. Kengät olisi hyvä tarkistaa, sillä kaviosta saa paremman kuvan siistillä, kuin kahden kuukauden vanhalla kengityksellä.

Näyttelyssä varsalla tulee olla siistiksi vuollut kaviot tai ”normaalit” kengät, ei esimerkiksi fläppikenkiä tai välipohjia. Kavion pohjan tulee siis näkyä. Asianomaisesta varustuksesta tulee myös huolehtia ajoissa. Esittäjällä olisi hyvä olla siistit tummat tai valkoiset housut, turvakengät, hanskat sekä raippa. Kypärä on pakollinen. Varsa tarvitsee siistit päävehkeet ja 2-vuotiailla varsoilla kuolaimet ovat pakolliset. Myös 1-vuotiaat voidaan esittää kuolaimille, mikäli esittäjä kokee sen tarpeelliseksi. Pitkät näyttelyohjat ovat sopivat vaihtoehto varsan esittämiseen, sillä niissä on kaivattua pituutta varsan esimerkiksi hyppiessä pystyyn.

Näyttelypäivänä ilmoittaudutaan ensimmäiseksi näyttelykansliaan. Siellä tulee esittää varsan passi sekä maksaa näyttelymaksu. Kansliasta saa varsalle numerolapun, joka tulee kiinnittää suitsiin harjattomalle puolelle, joka esitellään rakennearvostelussa tuomaristolle päin. Mittauksen jälkeen varsaa tulee alkaa lämmittelemään, jotta se vertyisi ja tottuisi koko tilanteeseen.

Suomenhevosvarsoilla juoksijasuunnan lisäksi mahdollisia arvostelusuuntia ovat pien-, ratsu- ja työhevossuunnat. Varsat esitellään numerojärjestyksessä ja omalla vuorollaan varsat siirtyvät näyttelykehään. Ensimmäiseksi liikkeet esitellään käynnissä poispäin tuomaristosta kolmion muotoisella uralla. Sama toistetaan ravissa. Näin tuomaristo näkee varsan liikkeet takaa, sivulta ja edestä, ja se voi muodostaa kokonaiskuvan liikkeistä.

Juoksutuksen jälkeen varsa asetetaan harjaton puoli tuomaristoon kohti sivuttain. Etujalkojen tulisi olla melko lähekkäin ja takajalkojen hieman levitettynä. Hevosen tulee seistä ryhdikkäänä tuomariston tarkkaillessa hevosta joka puolelta. Kun tuomaristo siirtyy tarkkailemaan varsaa edestäpäin, esittäjän tulee siirtyä seisomaan sivummalle.

Varsalla huono asento, takajalat voisivat olla hieman erillään. Varsa voisi itse kannatella päätään, ei esittäjä. Harjaton puoli tuomaristoon päin.

Varsalla hyvä asento, kannattelee itse päätään. Harjaton puoli on tuomaristoon päin ja numerolappu on näkyvissä.

2-vuotiasta tai vanhempaa ravurivarsaa esittäessä liikkeet on mahdollista esittää myös kärryiltä käsin. Silloin varustuksen tulee olla ravikilpailusääntöjen mukaiset, ja ohjastajan tulee käyttää kypärää sekä turvaliiviä. Ajaen esitettävällä varsalla tulee olla voimassa oleva kilpailuvakuutus. Näyttelyiden päätyttyä numerolappu tulee palauttaa kansliaan, josta saa takaisin varsan passin, arvostelulomakkeen sekä mahdolliset palkinnot menestyksestä riippuen.

Ravivarsan ilmoittamisesta näyttelyyn voi olla hyötyä arvioidessa sen tulevaisuuden kykyjä. Esimerkiksi 14.9.2014 Ypäjällä pidetyssä valtakunnallisessa varsanäyttelyssä näyttelyn kaunein varsa oli 2-vuotias suomenhevosori Meren Ahti (i. Köppinen). Meren Ahti sai laatutyypistä 9, rungosta 9, jaloista 9, kavioista 8, käyntiliikkeistä 9 sekä raviliikkeistä 9 ja se palkittiin I-palkinnolla. Tässä Meren Ahdin lausunto: ”Erittäin hyvät tyypit. Suhteellinen pyöreä runko, hyvänmuotoinen pitkä kaula, pysty lapa, matala pitkä säkä, vahva lanne, loiva lautanen. Lyhytsääriset jalat, hieman supistuneet etusääret, hyväasentoiset takajalat. Hyvät kaviot. Käynnissä etujalkojen liike ahtaanlainen, takajalkojen liike väljää ja irtonaista. Ravissa liike väljää ja suoraa, takajalat levittävät, erittäin hyvä mekaniikka.” Tästä voidaan päätellä, että Meren Ahti saattaa kulkea isänsä ravikuninkaan Köppisen jalanjäljissä. Sillä on ravihevoselle ominainen runko sekä hyvät kaviot, jotka luultavasti kestävät kilpailemisesta aiheutuvan rasituksen. Koska ravissa takajalat levittävät vahvasti on luultavaa, että etujalat mahtuvat hyvin rungon alle, jolloin lyömisen riski pienentyy. Koska Meren Ahti sai jaloista 9, on myös luultavaa, että jalat kestävät rakenteensa puolesta rasituksen.

Meren Ahti Ypäjällä 14.9.2014

Toisaalta näyttelytilanne on itsessään niin jännittävä nuorelle hevosen alulle, että se itsessään jo valmistaa varsaa esimerkiksi tuleviin ravitilanteisiin. Jos näyttelypaikalla on mentävä kuljetusautolla, varsa tottuu myös kuljetukseen jo nuoressa iässä, joka helpottaa osaltaan alkavaa kilpailu-uraa.

Suurimmassa osista kuvissa esiintyy o. Jutun Aihe, jonka kanssa olin varsanäyttelyssä Ypäjällä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tehtävä 2: Tehtiin viikolla yhdessä esiintymishommia. Millainen merkitys ravivalmentajan esiintymistaidoilla sinun mielestäsi on? Missä tilanteissa ravivalmentaja esiintyy? Minkälaisen kuvan haluaisit itse antaa itsestäsi hevosalan ammattilaisena?

Ravivalmentajan täytyy mielestäni osata esiintyä. En nyt puhu sellaisesta näyttämöesiintymisestä, jossa melkein vedetään asiat ja eleet yli, vaan sellaisesta luonnollisesta esiintymisestä muiden ihmisten edessä.

Ravivalmentajan tärkeimpiä sidosryhmiä ovat hänen asiakkaansa. Vaikka valmentajalla olisi huono päivä, hänen täytyy silti vaikuttaa iloiselta, palvelualttiilta ja reippaalta asiakkaiden edessä. Vaikka hevoset menisivät huonosti, pitää valmentajan silti yrittää pysyä positiivisena. Tämä saattaa joskus vaatia valmentajalta esiintymistaitoja, sillä asioiden mennessä huonosti, on ehkä vaikeaa pysyä oikeasti positiivisena. Asiakkaille pitää kuitenkin näyttää edellä mainitsemiani piirteitä, vaikka itsestään ei oikeasti siltä tunnu. Valmentajan esiintyminen kun vaikuttaa suuresti koko ravitallin imagoon.

Ravivalmentaja joutuu myös esiintymään edukseen esimerkiksi raveissa, jos joutuu vaikka haastatteluun. Olen itse törmännyt mielenkiintoiseen seikkaan valmentajia haastateltaessa ravitv:ssä. On paljon mielyttävämpää kuunnella ja katsella sellaista haastattelua, jossa valmentaja hymyilee ja kertoo omasta tahdostaan asioita, eikä vain vastaile lyhyesti kysymyksiin kyllä tai ei. Paljon puuduttavampaa on katsoa haastattelua, jossa valmentaja näyttää siltä, että maailma kaatuisi niskaan eikä oikein osaa edes vastailla haastattelijan kysymyksiin hevosista. Tässä korostuu esiintymisen taito. Raveissa valmentajalle saatetaan tulla myös juttelemaan muuten vain, ja silloin myös ammattimainen esiintyminen on tärkeää ravitallin imagon kannalta. Varsinkin suurissa julkisissa tapahtumissa valmentajan kannattaisi esiintyä edukseen, koska silloin koko talli esiintyy edukseen. Onhan valmentaja tallin keulakuva.

Jotkut ravivalmentajat myös esiintyvät esimerkiksi Satavarmassa, ja tällöin mielestäni esiintymisen merkitys korostuu erityisesti. Ohjelma kuitenkin tulee tv:stä ja moni ihminen katsoo sitä. Jos valmentaja ei osaa esiintyä, voi hän huonontaa imagoaan monen ihmisen silmissä.

Itsestäni hevosalan ammattilaisena haluaisin antaa sellaisen kuvan, että välitän oikeasti siitä mitä teen. Haluaisin, että ihmisiin jotka tekevät töitä kanssani, tarttuisi se sama palo joka on minulla hevosia kohtaan. Haluaisin myös välittää olevani ammattimainen: ystävällinen, palvelualtis ja rehellinen.

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tehtävä 3: Pohdi blogissa omaa näkemystäsi tulevana ravivalmentajana siitä, onko ravihevosen valmentamista tarpeen monipuolistaa ottamalla mukaan muutakin kuin kärryjen vetämistä? Mitä ? Miksi? Näetkö, että teoreettista valmennustietoutta, sekä ihmisten että hevosten puolelta olisi hyödyllistä hyödyntää enemmän? Jos et, perustele.

 Ravihevosen psyykkeelle voisi tehdä hyvää joskus se, että se pääsisi tekemään jotain muuta kuin kärryjen vetämistä. Ainainen sekillä pää ylöspäin kulkeminenkaan ei ehkä ole hyväksi hevosten lihaksistolle. Kesällä ollessani töissä Harri Koivusen ravitallilla, neljä tallin hevosta (Russian Roulette, Callela Mayflower, Cabernet & Ribaude) treenasivat pääpainotteisesti menemällä laukkavetoja kaksi kertaa viikossa. Pääsin itsekin ratsastamaan parilla niistä ja huomasin, miten ne käyttivät aivan eri tavalla lihaksistoaan kuin kärryjen edessä. Tiedän myös hevosia, joita esimerkiksi uitetaan. Ne tuntuvat nauttivat siitä mitä tekevät, ja liikkuvat vedessä rennommin kuin kärryjen edessä. Uskon siis, että vaihtoehtoinen treeni tekee hyvää niin hevosen mielelle kuin ruumillekkin. Esimerkiksi pelkkä metsässä käyntiä ratsastaminen voi virkistää huomattavasti hevosen mieltä ja rauhoittaa sitä.

Jotkut hevoset myös ovat esimerkiksi niin hulluja, ettei niillä oikein huvittaisi treenata kärryistä. Tiedän myös itse hevosia, joilla on pakko ollut keksiä joku toinen vaihtoehtoinen treenaustapa vain siksi, etteivät ne kertakaikkisesti sovellu kärryjen eteen. Pakkohan niillä tietysti kilpaa on ajaa kärryistä niinkuin kaikilla muillakin, mutta miksi kiusaamaan niitä, jos ne vain härkäilevät  tai stressaavat kärryjen edessä treenissäkin. Kuulin esimerkiksi juttua yhdestä suomenhevosesta, joka oli niin härkä, että valmentaja joutui ajamaan sillä kuorma-auton takana, jos halusi treenata kärryistä. Tälläisellekin hevoselle voisi olla parempi, jos sille keksisi jotain muuta tekemistä, joka ylläpitäisi kuitenkin lihaksia ja kilpailukuntoa.

 En itse ehtinyt juuri kuunnella 4.10 pidettävää Hevosakatemia-keskustelupaneelia, koska olin valjastamassa Ypäjä Engelbertiä päivän ensimmäiseen lähtöön. Katsoin keskustelun kuitenkin jälkikäteen netistä. Keskustelemassa olivat ravivalmentaja & ohjastaja Markku Nieminen, ravivalmentaja & hiihtäjävalmentaja Jarno Kauhanen, aitajuoksuvalmentaja & huippu-urheilija Antti Haapakoski, hiihtäjä & hevosenomistaja Henri Olander, kenttäratsastaja & eläinlääkäri Tanja Pehkonen, kenttäratsastusvalmentaja Pirkko Herd sekä eläinlääkäri & hevosen fysiologian asiantuntija Seppo Hyyppä.

Keskustelun avasi Jussi Lähde, Hevosurheilu-lehden päätoimittaja. Hevosakatemia-keskustelussa pohdittiin sitä, voiko ihmisten urheiluvalmennustietoja hyödyntää jotenkin hevosten valmennuksessa. Myös teoreettista valmennustietoutta käsiteltiin. Keskustelun avasi Markku Nieminen kertomalla varsoista. Varsoille tärkeää on opettaa tekniikkaa ennen fysiikkaa. Ja onhan se totta. Myös ihmisurheilijalle on loogista opettaa tekniikkaa, sillä fysiikka joko löytyy kyseiseltä yksilöltä tai ei löydy. Haastellista on niinkuin myös nuorten ja lasten valmennuksessa, miten varsan mielenkiinto saadaan pidettyä yllä. Onhan kärryjen vetäminen yksitoikkoista. Voisiko siis nuorelle varsalle jo keksiä jotai vaihtoehtoista valmennustapaa. Voisiko varsaa esimerkiksi joskus ringittää pyörötarhassa upottavammassa hiekassa tai uskaltaisiko jo varsaa mennä uittamaan? Kauhasen mielestä hevonen tekee kyllä harjoitusta mielellään ja usein eikä kyllästä, jos se vain pitää harjoituksesta. Siis hevonen aivan miellellään vetää kärryjä perässä päivästä toiseen, jos se vain tykkää siitä mitä tekee. Kauhasenkin mielestä silti olisi hyvä miettiä vaihtoehtoisia harjoitusmuotoja.

Hevosakatemiaan liittyi läheisesti Tiedon siivillä -projekti, johon Ilkka Korpi kertoo kuuluvan kolme hevosta: Ypäjä Illeri, Blue Chocolate sekä Big Bad Hoss. Ypäjä Illeri on kolme-vuotias suomenhevonen, jonka emä on Alleri ja isä Taikuri. Tällä hetkellä se pystyy menemään 2000m noin 1.40 aikaan. Lämminverisen Blue Chocolaten isä on Chocolatier ja emä Keystone Sydney ja se on 2 vuotta. Myös kaksivuotias lämminverisen Big Bad Hossin isä on Andover Hall ja emä Ambro Reveal. Tällä hetkellä Blue Chocolatella on ajettu 1.25 aikaa kovimmillaan ja Big Bad Hoss on noin 1.35 tasolla. Lämminverisiä on nyt reenattu vuosi ja suomenhevosta kaksi vuotta. Kaikkia kolmea on nyt treenattu normaalin ohjelman mukaisesti ja niille on tehty sekä maitohappo- että laktaattitestejä.

Seppo Hyyppä kertoo kaikilla kolmella olleen kuntotestejä juoksumatolla, jossa niiden kehitystä on seurattu. Näin saadaan vihiä valmennuksen suunnitelmaan ja tuloksia voidaan käyttää apuna muihin tutkimuksiin, jos jotain ongelmia ilmenee. Juoksumatolla testissä on yleensä neljä porrasta, mutta nämä nuoret hevoset suorittivat vain kolme, koska olivat ensimmäistä kertaa testissä. Kunto on vain yksi osa testiä, sillä joskus hevosen terveyspuoli rajoittaa treenausta, joskus myös hevosen huumorintaju tulee vastaan. Hevonen ei saisi olla liian lihava, mutta liian laihallakin harjoituksen vaikutukset pysähtyvät kokonaan. Juoksumatolla näkee myös hyvin ovatko hevosen liikkeet taloudellisia ja näyttääkö tekeminen helpolta. Lihasvoimaa ei suoraan pysty mittaamaan, mutta lihaksikkuutta pystyy arvioimaan, eli sitä miltä hevonen näyttää.

Ovatko nämä teoreettiset valmennustiedot sitten tulevaisuuden valmennuskeinoja? Uskon kyllä, että niistä voi olla hyötyä. Niistä näkee vähän hevosen tasoa, ja säännöllisellä tekemisellä pystyy seuraamaan juuri sitä, että miten hevonen kehittyy ja kehittyykö se ollenkaan. Esimerkiksi juuri juoksumattotesti antaa varmasti osviittaa juuri nuoren hevosen kohdalla siitä, millainen tulevaisuus sillä tulisi olemaan. Pystyihän Seppo Hyyppäkin vain pelkästään näiden kolmen tesihevosen tulosten perusteella laskemaan niille jokaiselle muun muuassa niiden ennätysajat, jotka ne tulisivat joskus juoksemaan.

Mutta entäs sitten se kuuluisa mutu-tuntuma? Nieminenkin muisti mainita sen hevosten valmennuksessa. Ymmärrän kyllä, että teoreettisista testeitä olisi hyötyä hevosen valmennuksessa, mutta entä kun hevonen ei nautikaan siitä mitä se tekee, vaikka kuinka sillä olisi potentiaalia? Tai jos juuri se huumorintaju ja vakavuus on ongelma jollain hevosella, eikä se kapasiteetti? Huomaammeko silloin nämä asiat, jos vain tuijotamme papereista testien tuloksia? Jos me emme keskitykään tarkkailemaan hevosen mielialoja tai onnellisuutta, vaan puurramme vaan hiki otsalla, koska testien tulokset ennustavat juuri omallemme 1.13 ennätystä. Enpä tiedä onko sekään niin hyvä. Ihmisellä kun on oma halu aina olla urheilija, mutta hevonen ei osaa meille sanoa, haluaako se juosta kilpaa vai ei.

Minun mielestäni tulevaisuuden valmentamisessa pitäisi löytää kultainen keskitie mutu-tuntuman ja testien välistä. Mutu-tuntuman avulla saamme tutkittua joka päiväisessä elämässä hevosen mielialoja, ja sitä jos se vaikka masentuukin yhtäkkiä. Testien avulla saamme vinkkejä siitä millainen kapasiteetti hevosella on ja miten sitä pitäisi treenata. Kun osaamme yhdistää kokemuksen ja tieteen, pitäisi treenauksen olla täydellistä.

 ------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tehtävä 4: Pohdi perjantain tilaisuuden insipiroimana (jos menet paikalle. Jos et mene, niin pohdi kuitenkin) ketkä ja mitkä on omaa ravitalliyritystä pitävän ravivalmentajan sidosryhmiä.

Ravitalliyrityksen omistajan sidosryhmiä ovat ainakin pakolliset sidosryhmät. Tälläisiä ovat esimerkiksi pankki, josta yrittäjä on ehkä ottanut starttilainaa tai verottaja, joka verottaa yrityksen tuloista. Myös esimerkiksi vakuutusyhtiö on tärkeä sidosryhmä, joka tarjoaa turvaa yritykselle vakuutuksien muodossa.

Tärkeitä sidosryhmiä ovat myös ne tahot, jotka varmistavat ruoan tuotannon hevosille. Talliyrittäjä voi itse esimerkiksi tuottaa heinää, mutta yleensä ei koko vuodelle pystytä tuottamaan heinää koko tallille. Siksi tärkeää on pitää hyvät välit omaan heinäntuottajaan ja -toimittajaan, sekä myös esimerkiksi kauran tuottajaan tai johonkin suurempaan yritykseen kuten Kraftiin, jos tallisi käyttää sen rehuja. Esimerkiksi Hevosopistolla on eräänlainen sponsorisopimus Kraftin kanssa, ja ainakin ravitallin hevoset syövät ainoastaan Kraftin rehuja.

Kotiravirata tai läheinen ravirata on myös sidosryhmä ravivalmentajalle. Jos valmentajan talli on radalla, on valmentajan tärkeää tehdä jonkinlaista yhteistyötä raviradan kanssa. Esimerkiksi radan jokavuotuisiin talkoisiin olisi hyvä osallistua.

Hippos on myös yksi olennainen ja pakollinen sidosryhmä. Se vastaa kysymyksiin esimerkiksi hevosen rekisteröintiin liittyvissä asioissa. Oikeastaan melkein kaikki viralliset asiat menevät Hippoksen kautta. Joko ilmoitat varsan olemassa olosta tai hevosen kuolemasta, niin ilmoitat siitä Hippokselle.

Asiakkaat ovat tietysti myös yksi tärkeimmistä sidosryhmistä, sillä ilman asiakkaita ei ole liiketoimintaakaan. Jos ravitalli ei saa yhtään asiakasta, ei se myöskään saa tuloja eikä ravitallin pito ole silloin kannattavaa. Asiakkaiden kanssa hyvin tärkeää on tallin imagon pito, eli se millaista kuvaa ravitalli antaa itsestään ulospäin. Jos yhden asiakkaan kanssa pilaa imagon, voi puskaradio toimia hyvinkin tehokkaasti, ja sen jälkeen jokaisen mielestä tallissa on jotain vikaa.

Eläinlääkäri on tärkein sidosryhmä hevosen terveyteen tullessa. On hyvä tuntea joku luottoeläinlääkäri, joka tarvittaessa tulee auttamaan myös viikonlopun hätätapauksessa. Eläinlääkärille tulisi olla kohtelias, niin että apua saisi aina tarvittaessa.

Henkisesti tärkein sidosryhmä yrittäjällä on ehkä oma perhe sekä ystävät ja tuttavat. Heiltä saa tukea niin henkisesti kuin ehkä rahallisestikin. Kannattavampaa on lainata esimerkiksi perheeltä kuin pankilta, koska perheelle saa luultavasti maksaa takaisin ilman korkoja. Ilman henkistä tukeakaan valmentaja ei varmasti jaksa pitkään varsinkaan jos yrityksellä menee hetkittäisesti huonommin.

Yksi sidosryhmistä on niin pahimmat kilpailijat kuin parhaimmat yhteistyökumppanit eli muut ravivalmentajat. Heiltä voi saada vinkkejä ja neuvoja sekä keskustella tallin pidosta yleisesti. Tämä sidosryhmä riippuu valmentajasta itsestään, haluaako hän muita valmentajia yhteistyökumppaneikseen vai ei.

Vko 44

Maanantai sujui rattoisissa merkeissä Turussa Metsämäen raveissa tällä viikolla. Siellä juoksi kilpaa passini Ypäjä Hereiam. Kuskin muutos tuli viimetippaan, kun Ilkka putosi kärryiltä koelähdössä yhteentörmäyksen johdosta. Niinpä Hereiamillä ajoi Peter Lindroos. Hän ei ollut ajanut kyseisellä hevosella ennen ja lämmityksen jälkeen totesi ruunan olevan pörhäkkä :D . Sinänsä huvittavaa, koska Hereiam on mieluummin hiukan laiskahko kuin menevä. Startti sujui hyvin; ruuna oli viides ja sai rahaa ajalla 1.17,9. Se teki myös uuden volttiennätyksensä samalla! Tästä näät Hereiamin juoksun.

Meillä oli pieni yritys-pläjäys tähän viikkoon tiistaina ja keskiviikkona. Se oli siis kahden päivän mittainen lyhyt ja hyvin intensiivinen opetusjakso yrittäjän asioista. Tiistaina siivoin normaalisti karsinani aamulla ja sitten touhusin hetken jotain. Opetustunteja meillä oli kymmenestä seitsemään, ja passini yritin hoitaa sitten aina ruokatuntien aikaan. Tämä käytäntö sujui hyvin, tosin seitsemään asti kestävät oppitunnit olivat ehkä vähän liikaa, koska siihen mennessä oli jo hyvin väsynyt kaikesta istumisesta ja keskittymisestä.

Yritys-päivillä meillä oli kaksi vierailijaa Hippoliksesta, jotka kertoivat yrittäjyydestä nyt ja tulevaisuudessa. Saimme myös tietoa hevosalan yrittäjän sidosryhmistä, sekä Suomessa toimivista hevosalan järjestöistä. Sidosryhmistä voikin lukea tehtävä-sivulta viimeisimmästä tehtävästä. Tässä pari hevosalan järjestön sivustoa, joissa kannattaa käydä tutustumassa:

Suomen Hippos
Suomen ratsastajain liitto (SRL)
ProAgria
Hippolis

Kävimme myös Päivö Hirvosen kanssa läpi yrityksen perustamista, ja sitä minkä yritysmuodon yrittäjän tulisi valita. Itse valitsisin omalle yritykselleni toiminimen, koska se on helppo perustaa ja lopettaa. Se ei tarvitse mitään erityisiä sopimuksia, ja sen perustamiseen riittää yksi ihminen. Koska tulisin omistamaan tallin, olisin silloin liikkeenharjoittaja, eli bisnekseni tapahtuisivat tietyssä toimipisteessä. Tutustuimme myös yrittäjän erilaisiin riskeihin Kaisa Kähön johdolla. Tulimme siihen tulokseen, että yrittäjän on otettava riskejä, sillä ilman niitä ei pysty elämään yrittäjän elämää. Toisaalta ei saa ottaa turhia ja uhkarohkeita riskejä. Riskit pitää myös tiedostaa, mutta niitä ei saa koko ajan miettiä, sillä silloinkaan elämästä ei tule mitään jos koko ajan odottaa esimerkiksi sitä, koska talli syttyy palamaan.

Viimeiseksi vielä Richard St Johnin video kahdeksasta salaisuudesta yrittäjän menestykseen.

Susanna