Oppimistehtäviä

"Siirsin nyt jo tehdyt oppimistehtävät pyynnöstä tänne blogitekstien joukkoon."

Saamme hevosopistolta tehtäviä, jotka tulee suorittaa täällä blogissa. Tässä minun ensimmäinen tehtävänä, joka koskee varsanäyttelyitä.

Tehtävä 1: Kertoisitko minulle ja muille blogin lukijoille hiukan näkemyksestäsi koskien varsanäyttelytoimintaa, jossa olet viime viikkoina ollut mukana. Mitä näyttelyyn valmistautujan kannattaa huomioida ja tehdä, mitä näyttelyssä tapahtuu ja niin edelleen. Mitä hyötyä ravurivarsan näyttelyissä esittämisestä mielestäsi on? 

Kun suunnitellaan varsan viemistä näyttelyyn, tulee asia aloittaa varsan totuttamisella näyttelytilanteeseen. Näyttelyssä varsa viedään ensin mittaukseen, jossa sen säkäkorkeus mitataan, jalkoja tutkitaan ja kavioiden laatu tarkastetaan. Tilanne saattaa olla pienelle varsalle pelottava, joten olisi hyvä totuttaa varsa mittatikkuun sekä kosketteluun. Varsan tulee osata seistä paikoillaan. Myös jalkojen nostelua tulee harjoitella, jotta tilanne olisi turvallinen niin varsalle kuin jalkojen nostajalle. Itse rakenteen ja liikkeiden arviointi käynnissä ja ravissa tapahtuu näyttelykehässä, joka on joko kentällä tai maneesissa. Varsa olisi hyvä totuttaa esimerkiksi maneesiin ja sen pelottaviin ääniin, jos tietää arvostelun tapahtuvan sellaisessa. On otettava huomioon myös muut hevoset, jotka samaan aikaan pyörivät oman varsan kanssa lämmittelykehässä. Varsa tulisi siis totuttaa muiden hevosten läsnäoloon, mutta samalla sen pitäisi osata myös mennä yksin näyttelykehään. Juoksutusta olisi suotavaa harjoitella, jotta varsa osaisi juosta ihmisen vieressä ja osaisi myös pysähtyä. Viedessä varsan näyttelyyn, sen pitää olla hyvässä kunnossa, eli aliravittua varsaa ei saa ilmoittaa näyttelyyn. Rokotusten olisi myös hyvä olla kunnossa.

Näyttelyä edeltävinä päivinä olisi hyvä hieman siistiä varsaa. Paremmaltahan se näyttää shampoolla pestynä kuin tuotuna suoraan kuratarhasta. Niskasiili olisi hyvä leikata, sekä korva- ja vuohiskarvoja tulisi hieman siistiä. Kengät olisi hyvä tarkistaa, sillä kaviosta saa paremman kuvan siistillä, kuin kahden kuukauden vanhalla kengityksellä.

Näyttelyssä varsalla tulee olla siistiksi vuollut kaviot tai ”normaalit” kengät, ei esimerkiksi fläppikenkiä tai välipohjia. Kavion pohjan tulee siis näkyä. Asianomaisesta varustuksesta tulee myös huolehtia ajoissa. Esittäjällä olisi hyvä olla siistit tummat tai valkoiset housut, turvakengät, hanskat sekä raippa. Kypärä on pakollinen. Varsa tarvitsee siistit päävehkeet ja 2-vuotiailla varsoilla kuolaimet ovat pakolliset. Myös 1-vuotiaat voidaan esittää kuolaimille, mikäli esittäjä kokee sen tarpeelliseksi. Pitkät näyttelyohjat ovat sopivat vaihtoehto varsan esittämiseen, sillä niissä on kaivattua pituutta varsan esimerkiksi hyppiessä pystyyn.

Näyttelypäivänä ilmoittaudutaan ensimmäiseksi näyttelykansliaan. Siellä tulee esittää varsan passi sekä maksaa näyttelymaksu. Kansliasta saa varsalle numerolapun, joka tulee kiinnittää suitsiin harjattomalle puolelle, joka esitellään rakennearvostelussa tuomaristolle päin. Mittauksen jälkeen varsaa tulee alkaa lämmittelemään, jotta se vertyisi ja tottuisi koko tilanteeseen.

Suomenhevosvarsoilla juoksijasuunnan lisäksi mahdollisia arvostelusuuntia ovat pien-, ratsu- ja työhevossuunnat. Varsat esitellään numerojärjestyksessä ja omalla vuorollaan varsat siirtyvät näyttelykehään. Ensimmäiseksi liikkeet esitellään käynnissä poispäin tuomaristosta kolmion muotoisella uralla. Sama toistetaan ravissa. Näin tuomaristo näkee varsan liikkeet takaa, sivulta ja edestä, ja se voi muodostaa kokonaiskuvan liikkeistä.

Juoksutuksen jälkeen varsa asetetaan harjaton puoli tuomaristoon kohti sivuttain. Etujalkojen tulisi olla melko lähekkäin ja takajalkojen hieman levitettynä. Hevosen tulee seistä ryhdikkäänä tuomariston tarkkaillessa hevosta joka puolelta. Kun tuomaristo siirtyy tarkkailemaan varsaa edestäpäin, esittäjän tulee siirtyä seisomaan sivummalle.

Varsalla huono asento, takajalat voisivat olla hieman erillään. Varsa voisi itse kannatella päätään, ei esittäjä. Harjaton puoli tuomaristoon päin.

Varsalla hyvä asento, kannattelee itse päätään. Harjaton puoli on tuomaristoon päin ja numerolappu on näkyvissä.

2-vuotiasta tai vanhempaa ravurivarsaa esittäessä liikkeet on mahdollista esittää myös kärryiltä käsin. Silloin varustuksen tulee olla ravikilpailusääntöjen mukaiset, ja ohjastajan tulee käyttää kypärää sekä turvaliiviä. Ajaen esitettävällä varsalla tulee olla voimassa oleva kilpailuvakuutus. Näyttelyiden päätyttyä numerolappu tulee palauttaa kansliaan, josta saa takaisin varsan passin, arvostelulomakkeen sekä mahdolliset palkinnot menestyksestä riippuen.

Ravivarsan ilmoittamisesta näyttelyyn voi olla hyötyä arvioidessa sen tulevaisuuden kykyjä. Esimerkiksi 14.9.2014 Ypäjällä pidetyssä valtakunnallisessa varsanäyttelyssä näyttelyn kaunein varsa oli 2-vuotias suomenhevosori Meren Ahti (i. Köppinen). Meren Ahti sai laatutyypistä 9, rungosta 9, jaloista 9, kavioista 8, käyntiliikkeistä 9 sekä raviliikkeistä 9 ja se palkittiin I-palkinnolla. Tässä Meren Ahdin lausunto: ”Erittäin hyvät tyypit. Suhteellinen pyöreä runko, hyvänmuotoinen pitkä kaula, pysty lapa, matala pitkä säkä, vahva lanne, loiva lautanen. Lyhytsääriset jalat, hieman supistuneet etusääret, hyväasentoiset takajalat. Hyvät kaviot. Käynnissä etujalkojen liike ahtaanlainen, takajalkojen liike väljää ja irtonaista. Ravissa liike väljää ja suoraa, takajalat levittävät, erittäin hyvä mekaniikka.” Tästä voidaan päätellä, että Meren Ahti saattaa kulkea isänsä ravikuninkaan Köppisen jalanjäljissä. Sillä on ravihevoselle ominainen runko sekä hyvät kaviot, jotka luultavasti kestävät kilpailemisesta aiheutuvan rasituksen. Koska ravissa takajalat levittävät vahvasti on luultavaa, että etujalat mahtuvat hyvin rungon alle, jolloin lyömisen riski pienentyy. Koska Meren Ahti sai jaloista 9, on myös luultavaa, että jalat kestävät rakenteensa puolesta rasituksen.

Meren Ahti Ypäjällä 14.9.2014

Toisaalta näyttelytilanne on itsessään niin jännittävä nuorelle hevosen alulle, että se itsessään jo valmistaa varsaa esimerkiksi tuleviin ravitilanteisiin. Jos näyttelypaikalla on mentävä kuljetusautolla, varsa tottuu myös kuljetukseen jo nuoressa iässä, joka helpottaa osaltaan alkavaa kilpailu-uraa.

Suurimmassa osista kuvissa esiintyy o. Jutun Aihe, jonka kanssa olin varsanäyttelyssä Ypäjällä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tehtävä 2: Tehtiin viikolla yhdessä esiintymishommia. Millainen merkitys ravivalmentajan esiintymistaidoilla sinun mielestäsi on? Missä tilanteissa ravivalmentaja esiintyy? Minkälaisen kuvan haluaisit itse antaa itsestäsi hevosalan ammattilaisena?

Ravivalmentajan täytyy mielestäni osata esiintyä. En nyt puhu sellaisesta näyttämöesiintymisestä, jossa melkein vedetään asiat ja eleet yli, vaan sellaisesta luonnollisesta esiintymisestä muiden ihmisten edessä.

Ravivalmentajan tärkeimpiä sidosryhmiä ovat hänen asiakkaansa. Vaikka valmentajalla olisi huono päivä, hänen täytyy silti vaikuttaa iloiselta, palvelualttiilta ja reippaalta asiakkaiden edessä. Vaikka hevoset menisivät huonosti, pitää valmentajan silti yrittää pysyä positiivisena. Tämä saattaa joskus vaatia valmentajalta esiintymistaitoja, sillä asioiden mennessä huonosti, on ehkä vaikeaa pysyä oikeasti positiivisena. Asiakkaille pitää kuitenkin näyttää edellä mainitsemiani piirteitä, vaikka itsestään ei oikeasti siltä tunnu. Valmentajan esiintyminen kun vaikuttaa suuresti koko ravitallin imagoon.

Ravivalmentaja joutuu myös esiintymään edukseen esimerkiksi raveissa, jos joutuu vaikka haastatteluun. Olen itse törmännyt mielenkiintoiseen seikkaan valmentajia haastateltaessa ravitv:ssä. On paljon mielyttävämpää kuunnella ja katsella sellaista haastattelua, jossa valmentaja hymyilee ja kertoo omasta tahdostaan asioita, eikä vain vastaile lyhyesti kysymyksiin kyllä tai ei. Paljon puuduttavampaa on katsoa haastattelua, jossa valmentaja näyttää siltä, että maailma kaatuisi niskaan eikä oikein osaa edes vastailla haastattelijan kysymyksiin hevosista. Tässä korostuu esiintymisen taito. Raveissa valmentajalle saatetaan tulla myös juttelemaan muuten vain, ja silloin myös ammattimainen esiintyminen on tärkeää ravitallin imagon kannalta. Varsinkin suurissa julkisissa tapahtumissa valmentajan kannattaisi esiintyä edukseen, koska silloin koko talli esiintyy edukseen. Onhan valmentaja tallin keulakuva.

Jotkut ravivalmentajat myös esiintyvät esimerkiksi Satavarmassa, ja tällöin mielestäni esiintymisen merkitys korostuu erityisesti. Ohjelma kuitenkin tulee tv:stä ja moni ihminen katsoo sitä. Jos valmentaja ei osaa esiintyä, voi hän huonontaa imagoaan monen ihmisen silmissä.

Itsestäni hevosalan ammattilaisena haluaisin antaa sellaisen kuvan, että välitän oikeasti siitä mitä teen. Haluaisin, että ihmisiin jotka tekevät töitä kanssani, tarttuisi se sama palo joka on minulla hevosia kohtaan. Haluaisin myös välittää olevani ammattimainen: ystävällinen, palvelualtis ja rehellinen.

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tehtävä 3: Pohdi blogissa omaa näkemystäsi tulevana ravivalmentajana siitä, onko ravihevosen valmentamista tarpeen monipuolistaa ottamalla mukaan muutakin kuin kärryjen vetämistä? Mitä ? Miksi? Näetkö, että teoreettista valmennustietoutta, sekä ihmisten että hevosten puolelta olisi hyödyllistä hyödyntää enemmän? Jos et, perustele.

 Ravihevosen psyykkeelle voisi tehdä hyvää joskus se, että se pääsisi tekemään jotain muuta kuin kärryjen vetämistä. Ainainen sekillä pää ylöspäin kulkeminenkaan ei ehkä ole hyväksi hevosten lihaksistolle. Kesällä ollessani töissä Harri Koivusen ravitallilla, neljä tallin hevosta (Russian Roulette, Callela Mayflower, Cabernet & Ribaude) treenasivat pääpainotteisesti menemällä laukkavetoja kaksi kertaa viikossa. Pääsin itsekin ratsastamaan parilla niistä ja huomasin, miten ne käyttivät aivan eri tavalla lihaksistoaan kuin kärryjen edessä. Tiedän myös hevosia, joita esimerkiksi uitetaan. Ne tuntuvat nauttivat siitä mitä tekevät, ja liikkuvat vedessä rennommin kuin kärryjen edessä. Uskon siis, että vaihtoehtoinen treeni tekee hyvää niin hevosen mielelle kuin ruumillekkin. Esimerkiksi pelkkä metsässä käyntiä ratsastaminen voi virkistää huomattavasti hevosen mieltä ja rauhoittaa sitä.

Jotkut hevoset myös ovat esimerkiksi niin hulluja, ettei niillä oikein huvittaisi treenata kärryistä. Tiedän myös itse hevosia, joilla on pakko ollut keksiä joku toinen vaihtoehtoinen treenaustapa vain siksi, etteivät ne kertakaikkisesti sovellu kärryjen eteen. Pakkohan niillä tietysti kilpaa on ajaa kärryistä niinkuin kaikilla muillakin, mutta miksi kiusaamaan niitä, jos ne vain härkäilevät  tai stressaavat kärryjen edessä treenissäkin. Kuulin esimerkiksi juttua yhdestä suomenhevosesta, joka oli niin härkä, että valmentaja joutui ajamaan sillä kuorma-auton takana, jos halusi treenata kärryistä. Tälläisellekin hevoselle voisi olla parempi, jos sille keksisi jotain muuta tekemistä, joka ylläpitäisi kuitenkin lihaksia ja kilpailukuntoa.

 En itse ehtinyt juuri kuunnella 4.10 pidettävää Hevosakatemia-keskustelupaneelia, koska olin valjastamassa Ypäjä Engelbertiä päivän ensimmäiseen lähtöön. Katsoin keskustelun kuitenkin jälkikäteen netistä. Keskustelemassa olivat ravivalmentaja & ohjastaja Markku Nieminen, ravivalmentaja & hiihtäjävalmentaja Jarno Kauhanen, aitajuoksuvalmentaja & huippu-urheilija Antti Haapakoski, hiihtäjä & hevosenomistaja Henri Olander, kenttäratsastaja & eläinlääkäri Tanja Pehkonen, kenttäratsastusvalmentaja Pirkko Herd sekä eläinlääkäri & hevosen fysiologian asiantuntija Seppo Hyyppä.

Keskustelun avasi Jussi Lähde, Hevosurheilu-lehden päätoimittaja. Hevosakatemia-keskustelussa pohdittiin sitä, voiko ihmisten urheiluvalmennustietoja hyödyntää jotenkin hevosten valmennuksessa. Myös teoreettista valmennustietoutta käsiteltiin. Keskustelun avasi Markku Nieminen kertomalla varsoista. Varsoille tärkeää on opettaa tekniikkaa ennen fysiikkaa. Ja onhan se totta. Myös ihmisurheilijalle on loogista opettaa tekniikkaa, sillä fysiikka joko löytyy kyseiseltä yksilöltä tai ei löydy. Haastellista on niinkuin myös nuorten ja lasten valmennuksessa, miten varsan mielenkiinto saadaan pidettyä yllä. Onhan kärryjen vetäminen yksitoikkoista. Voisiko siis nuorelle varsalle jo keksiä jotai vaihtoehtoista valmennustapaa. Voisiko varsaa esimerkiksi joskus ringittää pyörötarhassa upottavammassa hiekassa tai uskaltaisiko jo varsaa mennä uittamaan? Kauhasen mielestä hevonen tekee kyllä harjoitusta mielellään ja usein eikä kyllästä, jos se vain pitää harjoituksesta. Siis hevonen aivan miellellään vetää kärryjä perässä päivästä toiseen, jos se vain tykkää siitä mitä tekee. Kauhasenkin mielestä silti olisi hyvä miettiä vaihtoehtoisia harjoitusmuotoja.

Hevosakatemiaan liittyi läheisesti Tiedon siivillä -projekti, johon Ilkka Korpi kertoo kuuluvan kolme hevosta: Ypäjä Illeri, Blue Chocolate sekä Big Bad Hoss. Ypäjä Illeri on kolme-vuotias suomenhevonen, jonka emä on Alleri ja isä Taikuri. Tällä hetkellä se pystyy menemään 2000m noin 1.40 aikaan. Lämminverisen Blue Chocolaten isä on Chocolatier ja emä Keystone Sydney ja se on 2 vuotta. Myös kaksivuotias lämminverisen Big Bad Hossin isä on Andover Hall ja emä Ambro Reveal. Tällä hetkellä Blue Chocolatella on ajettu 1.25 aikaa kovimmillaan ja Big Bad Hoss on noin 1.35 tasolla. Lämminverisiä on nyt reenattu vuosi ja suomenhevosta kaksi vuotta. Kaikkia kolmea on nyt treenattu normaalin ohjelman mukaisesti ja niille on tehty sekä maitohappo- että laktaattitestejä.

Seppo Hyyppä kertoo kaikilla kolmella olleen kuntotestejä juoksumatolla, jossa niiden kehitystä on seurattu. Näin saadaan vihiä valmennuksen suunnitelmaan ja tuloksia voidaan käyttää apuna muihin tutkimuksiin, jos jotain ongelmia ilmenee. Juoksumatolla testissä on yleensä neljä porrasta, mutta nämä nuoret hevoset suorittivat vain kolme, koska olivat ensimmäistä kertaa testissä. Kunto on vain yksi osa testiä, sillä joskus hevosen terveyspuoli rajoittaa treenausta, joskus myös hevosen huumorintaju tulee vastaan. Hevonen ei saisi olla liian lihava, mutta liian laihallakin harjoituksen vaikutukset pysähtyvät kokonaan. Juoksumatolla näkee myös hyvin ovatko hevosen liikkeet taloudellisia ja näyttääkö tekeminen helpolta. Lihasvoimaa ei suoraan pysty mittaamaan, mutta lihaksikkuutta pystyy arvioimaan, eli sitä miltä hevonen näyttää.

Ovatko nämä teoreettiset valmennustiedot sitten tulevaisuuden valmennuskeinoja? Uskon kyllä, että niistä voi olla hyötyä. Niistä näkee vähän hevosen tasoa, ja säännöllisellä tekemisellä pystyy seuraamaan juuri sitä, että miten hevonen kehittyy ja kehittyykö se ollenkaan. Esimerkiksi juuri juoksumattotesti antaa varmasti osviittaa juuri nuoren hevosen kohdalla siitä, millainen tulevaisuus sillä tulisi olemaan. Pystyihän Seppo Hyyppäkin vain pelkästään näiden kolmen tesihevosen tulosten perusteella laskemaan niille jokaiselle muun muuassa niiden ennätysajat, jotka ne tulisivat joskus juoksemaan.

Mutta entäs sitten se kuuluisa mutu-tuntuma? Nieminenkin muisti mainita sen hevosten valmennuksessa. Ymmärrän kyllä, että teoreettisista testeitä olisi hyötyä hevosen valmennuksessa, mutta entä kun hevonen ei nautikaan siitä mitä se tekee, vaikka kuinka sillä olisi potentiaalia? Tai jos juuri se huumorintaju ja vakavuus on ongelma jollain hevosella, eikä se kapasiteetti? Huomaammeko silloin nämä asiat, jos vain tuijotamme papereista testien tuloksia? Jos me emme keskitykään tarkkailemaan hevosen mielialoja tai onnellisuutta, vaan puurramme vaan hiki otsalla, koska testien tulokset ennustavat juuri omallemme 1.13 ennätystä. Enpä tiedä onko sekään niin hyvä. Ihmisellä kun on oma halu aina olla urheilija, mutta hevonen ei osaa meille sanoa, haluaako se juosta kilpaa vai ei.

Minun mielestäni tulevaisuuden valmentamisessa pitäisi löytää kultainen keskitie mutu-tuntuman ja testien välistä. Mutu-tuntuman avulla saamme tutkittua joka päiväisessä elämässä hevosen mielialoja, ja sitä jos se vaikka masentuukin yhtäkkiä. Testien avulla saamme vinkkejä siitä millainen kapasiteetti hevosella on ja miten sitä pitäisi treenata. Kun osaamme yhdistää kokemuksen ja tieteen, pitäisi treenauksen olla täydellistä.

 ------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tehtävä 4: Pohdi perjantain tilaisuuden insipiroimana (jos menet paikalle. Jos et mene, niin pohdi kuitenkin) ketkä ja mitkä on omaa ravitalliyritystä pitävän ravivalmentajan sidosryhmiä.

Ravitalliyrityksen omistajan sidosryhmiä ovat ainakin pakolliset sidosryhmät. Tälläisiä ovat esimerkiksi pankki, josta yrittäjä on ehkä ottanut starttilainaa tai verottaja, joka verottaa yrityksen tuloista. Myös esimerkiksi vakuutusyhtiö on tärkeä sidosryhmä, joka tarjoaa turvaa yritykselle vakuutuksien muodossa.

Tärkeitä sidosryhmiä ovat myös ne tahot, jotka varmistavat ruoan tuotannon hevosille. Talliyrittäjä voi itse esimerkiksi tuottaa heinää, mutta yleensä ei koko vuodelle pystytä tuottamaan heinää koko tallille. Siksi tärkeää on pitää hyvät välit omaan heinäntuottajaan ja -toimittajaan, sekä myös esimerkiksi kauran tuottajaan tai johonkin suurempaan yritykseen kuten Kraftiin, jos tallisi käyttää sen rehuja. Esimerkiksi Hevosopistolla on eräänlainen sponsorisopimus Kraftin kanssa, ja ainakin ravitallin hevoset syövät ainoastaan Kraftin rehuja.

Kotiravirata tai läheinen ravirata on myös sidosryhmä ravivalmentajalle. Jos valmentajan talli on radalla, on valmentajan tärkeää tehdä jonkinlaista yhteistyötä raviradan kanssa. Esimerkiksi radan jokavuotuisiin talkoisiin olisi hyvä osallistua.

Hippos on myös yksi olennainen ja pakollinen sidosryhmä. Se vastaa kysymyksiin esimerkiksi hevosen rekisteröintiin liittyvissä asioissa. Oikeastaan melkein kaikki viralliset asiat menevät Hippoksen kautta. Joko ilmoitat varsan olemassa olosta tai hevosen kuolemasta, niin ilmoitat siitä Hippokselle.

Asiakkaat ovat tietysti myös yksi tärkeimmistä sidosryhmistä, sillä ilman asiakkaita ei ole liiketoimintaakaan. Jos ravitalli ei saa yhtään asiakasta, ei se myöskään saa tuloja eikä ravitallin pito ole silloin kannattavaa. Asiakkaiden kanssa hyvin tärkeää on tallin imagon pito, eli se millaista kuvaa ravitalli antaa itsestään ulospäin. Jos yhden asiakkaan kanssa pilaa imagon, voi puskaradio toimia hyvinkin tehokkaasti, ja sen jälkeen jokaisen mielestä tallissa on jotain vikaa.

Eläinlääkäri on tärkein sidosryhmä hevosen terveyteen tullessa. On hyvä tuntea joku luottoeläinlääkäri, joka tarvittaessa tulee auttamaan myös viikonlopun hätätapauksessa. Eläinlääkärille tulisi olla kohtelias, niin että apua saisi aina tarvittaessa.

Henkisesti tärkein sidosryhmä yrittäjällä on ehkä oma perhe sekä ystävät ja tuttavat. Heiltä saa tukea niin henkisesti kuin ehkä rahallisestikin. Kannattavampaa on lainata esimerkiksi perheeltä kuin pankilta, koska perheelle saa luultavasti maksaa takaisin ilman korkoja. Ilman henkistä tukeakaan valmentaja ei varmasti jaksa pitkään varsinkaan jos yrityksellä menee hetkittäisesti huonommin.

Yksi sidosryhmistä on niin pahimmat kilpailijat kuin parhaimmat yhteistyökumppanit eli muut ravivalmentajat. Heiltä voi saada vinkkejä ja neuvoja sekä keskustella tallin pidosta yleisesti. Tämä sidosryhmä riippuu valmentajasta itsestään, haluaako hän muita valmentajia yhteistyökumppaneikseen vai ei.