Vko 43

Taas vierähti ohi yksi työviikko. Tällä viikolla yritin osallistua seiska-käytävän arkeen ja varsojen opetukseen vähän enemmän. Pihatosta saapui neljä uutta opetettavaa: Ypäjä Kuitti, Y. Kaveri, Y. Keva sekä Y. Kulkuri. Kaikki suomenputet ovat fiksuja ja todella hyväkäytöksisiä. Niillä ei oltu vielä ohjasajettu, mutta nuoremmat opiskelijat ovat touhuilleet niiden kanssa kaikkea muuta, kuten valjastelleet sekä harjoitelleet ensi viikon varsanäyttelyitä varten. Myös kärryistä ajettavat kolme varsaa ovat edistyneet hienosti ja kohta osa niistä siirtyykin jo ykköstalliin treenaamaan "aikuisen" ravihevosen elämää.

Omat passini voivat pulleasti ja muuttivat eilen kaikki samalle käytävällä vierekkäin asumaan. Nyt kaikkia neljää sekä yhtä lainapassiani (ori Magic Lover) on mukava hoitaa, kun ei tarvitse poukkoilla kolmen eri käytävän välillä. Ratsusukuisella 2-vuotiaalla Jutun Aiheella ajoimme tällä viikolla noin 2.20 vauhteja, ja se on muutenkin kehittynyt. Lisäksi siitä on tullut hieman parempi käytöksinen. Aina sen kanssa on ollut helppo puuhastella kaikkea uutta, mutta se on vähän lapsi vielä. Ypäjä Engelbertille tuli taukoa kilvanjuoksuun, kun se sairastui syysflunssaan ja joutui viikon sulfa-kuurille. Huomenna kuuri loppuu ja sitten katsotaan ensi viikolla loppuuko yskiminen. Siihen saakka harrastamme vain kevyitä hölkkäkävely-lenkkejä. Ypäjä Hereiamin kanssa menen huomenna vielä ajamaan kevyen hölkkälenkin ja maanantaina lähdemme koittamaan Turun iltaan. Ilkka tahtoo aina, että ennen starttipäivää käytäisiin hevosilla ajamassa pienet hölkät, ja varsinkin sunnuntaisin se on tärkeää, sillä sunnuntai on ravitalilla koppipäivä. Ypäjä Juuliaa hoitaa nyt vuonna 2011 aloittanut kaksoistutkinto-opiskelija "tarkan valvovan" silmäni alla. Hän on hoitanut Juuliaa aikaisemminkin ja lellimme nyt yhdessä ravihevosen alkua piloille. Juulialla oli hieman ongelmia toisessa etusessa liian ylhäälle menneistä nauloista johtuen, mutta perjantaina Juulia treenasi taas huomattavasti paremmin.

Minulla oli tällä viikolla ilta-tallivuoro, joka tarkoittaa, että tulen talliin vasta yhdeksäksi. Siinä on omat haasteensa päästä päivän arkeen kiinni kesken päivää, mutta yleensä se sujuu hyvin. Yleensä ehtii hyvin toiseen ryhmään, jolloin ainoastaan ensimmäisen ryhmän ajot menevät ohi. Iltapäivällä hoidan sitten normaalisti hevoset, ja yleensä jää myös ylimääräistä aikaa siivoiluun tai johonkin muuhun ylimääräiseen puuhailuun. Kolmen puoli neljän aikaan aletaan jakamaan heiniä ja neljän aikoihin jaetaan väkirehut. Sitten hevoset otetaan sisään ja viedään yöhevoset ulos. Tällä hetkellä yöllä ulkona on enää pari hevosta katoksellisissa tarhoissa, mutta kohta nekin on otettava yöksi sisään, sillä vedet alkavat jäätymään yöpakkasten takia. Viikon iltavuorolaiselle kuuluu myös lauantain työvuoro, joten olin tänäänkin siis tallissa töissä. Lauantait ovat kuitenkin rentoja tallissa, sillä ei ole ihan niin kiireistä kuin viikolla joskus on.

Ensi viikolla meillä hevoilla on taas tiistaina ja keskiviikkona koko päivä lähiopetusjaksoa. Aiheenamme on silloin yritysoppi Päivö Hirvosen opettamana.

Susanna

Vko 42

Tällä viikolla meillä oli taas lähiopetusjakso. Viikkoni kului siis niin, että menin kuudeksi aamutallivuoroon ruokkimaan hevosia, ja siitä sitten lähdin tiistaina, keskiviikkona ja torstaina puoli yhdeksältä teoriatunnille. Maanantai ja perjantai oli normaalisti tallissa.

Meillä oli tiistaina ensin Kari Haimin pitämää urheilualueitten huolehtimista. Opimme miten rakentaa ja mistä koostuu esimerkiksi hyvä ratsastuskentän pohja. Haimi on erikoistunut itse ratsastusalueisiin, mutta osasi hienosti kertoa myös ravipuolen urheilualueista. Itseasiassa raviradan koostumus on hyvin samanlainen kuin ratsastuskentän: Pohjan tulisi olla hieman aaltoileva, jossa salaojat ovat sijoitettu aaltojen pohjille. Näin vesi valuu luonnollisesti salaojiin. Salaojien alle olisi hyvä laittaa suodatinkankaat. Aaltoilevan pinnan päälle tulee n. 30 cm:n kerros huonoa hiekkaa, jonka päällä on n. 10 cm:n paksuinen kantava kerros 0-16mm murskeesta. Pintakerros, joka on n. 12 cm, on ratsastuskentässä hienoa hiekkaa. Raviradalla pintakerroksen materiaalin määrittää se, onko rata harjoitus- vai kilpakäyttöön.

Keskiviikkona meillä oli kunnon anatomian päivä, sillä aloitimme aamulla Seppo Hyypän teoriatunneilla. Kävimme läpi kavion ja jalan erilaisia vaivoja, kuten kaviokuumetta, kaviopaisetta ja sarveiskavion halkeamaa. Olen käynyt asiat jo hevosenhoitajan perustutkinnossa, mutta kertaus on opintojen äiti. Ja hyvin ne asiat palautuivatkin mieleen.


Iltapäivällä menimme kengityspajalle, jossa meillä oli vuorossa teurasjalkojen avausta. Kyllähän hevosen jalan rakennetta oppii kirjoistakin, mutta tosiasia on, että se näyttää livenä ihan erilaiselta kuin kirjassa. Kirjassa mittasuhteet hämäävät, eikä kirjasta pysty tunnustelemaan, että tuossa tuo jänne nyt menee.  Aloitimme nahan nylkemisellä, jolloin luut ja jänteet paljastuivat.

Kuvassa jalka edestäpäin kuvattuna

Seuraavaksi aloitimme irroittamaan jänteet irti jalasta ja sen jälkeen irroitimme luut toisistaan huolellisesti nivelistä. Minua yllätti eniten se, että ojentajajänteet ovat todella ohuita, eikä niillä oikein edes ole mitään suojaa kulkiessaan jalan etuosassa. Nahka vain päällä. Hevoseltamme löytyi myös kehänivelestä nivelrikko, mikä on hyvin harvinaista siinä nivelessä. Nivelruston kulutus oli tullut vielä nivelen sivulle, eikä keskemmälle johon se yleensä tulee.

Kuvassa näkyvät jalan jänteet erillään, sekä vuohisnuljuluut, jotka ovat kiinni hankositeessä.

Vuohisluu, jossa kehänivelessä pienesti näkyvä nivelrikko.

Vuohisnivel kuvattuna. Nivelrusto on terveen väristä ja pinta kiiltelee, koska nivelneste on kirkasta ja hyvää.

Vasemmalla hieman harmahtavan värinen nivelpinta, joka oli hyvin kulunut. Oikealla terveemmän näköinen nivelpinta, johon on raaputettu kuluma itse. Kulumasta nähtiin, että nivelrustoa on luun päällä vain pari milliä.

Koukistajajänne lähikuvassa. Jänne ei ollut täysin valkoinen, joten siinä oli luultavasti pientä rasitusvammaa.

Opettajamme halkaisi vielä lopuksi kavion kahtia, jotta näimme mitä kavion sisäpuolella on. Kirurgin veitsillä kun ei kavion sisälle oikein päässyt. Kaviomekanismi on hyvin mielenkiintoinen asia, mitä ei oikein voi ymmärtää ilman, että näkee myös kavion sisään.

Kavio sivultapäin katsottuna

Kavio altapäin katsottuna

Jalasta oli hyvä myös tutkia turvotuksia, mihin ne tulevat mistäkin syystä johtuen. Jalan liikkeistä sai myös hyvä kuvan, kun sai liikutella sitä jänteet esillä.

Jalka sivultapäin katsottuna.

Keskiviikkona meillä oli vielä iltapäivällä Hyypän käytännön tunti tallissa, jossa sitten opettelimme näyttämään jänteitä ja niveliä, kokeilemaan turvotuksia ja katsomaan hevosia liikkeessä. Se oli hyvin mielenkiintoista ja opettavaista. Torstaina oli näyttöinfo, jossa saimme kuulla miten paljon kaikkea pitää vielä tehdä :D

Kuvista pieni pahoittelu, etteivät ole puhelimella kuvattuna kauhean hyvälaatuisia.

Susanna

Vko 41

Viime viikko oli todellinen raviviikko! Lauantaina 4. päivänä Tampereen ravien jälkeen pesin ja puunasin valjaat ja kärryt ja pakkasin samantien uudet loimet kassiin. Tiistaina oli ensin vuorossa Pilvenmäen ravit ja Ypäjä Hereiam tauon jälkeen. Viimeksi se on juossut kilpaa maaliskuussa. Hereiamin juoksu jännitti minua vähän, sillä hevonen ei ole ollut kotona mitenkään erikoinen. Se on aina ravannut pienestä pitäen vinossa ja on hyvin herkkä kaikille muutoksille. Välillä tästä ruunasta luuleekin, että se olisi oikeasti tamma. Hereiam sijottui yhdeksänneksi, mutta Ilkka oli silti tyytyväinen! Vaikka se olikin melkein viimeinen maalissa, oli se silti hyvä hevosen tason nähden. Lähdössä oli kuitenkin vähän parempia hevosia vastassa, mutta ruuna oli hyvin sitkeä. Kotona ravien jälkeen minua odotti taas nopea yöllinen tavaroitten pesu ja uudelleen pakkaus. Tästä näet Hereiamin startin.

Keskiviikkona suuntasin vuorostaan Vermoon Ypäjä Engelbertin kanssa. Engelbert ei ollut parhaimmillaan Tampereella, kuten jo kerroin edellisessä kirjoituksessani. Vermossa se oli vähän liiankin rauhallinen lämmityksessä, ja meinasin jo heittää menestymishaaveet kaivoon, sillä lähtöratakin oli taas huono. Engelbert teki kuitenkin melkoisen kirin lopussa ja hävisi vain Tapio Mäki-tulokkaan Lecrosselle. Ilkka oli tyytyväinen myös Engelberttiin ja kehui sen olleen aivan eri hevonen kuin Tampereella. Sain siis minäkin olla tyytyväinen molempiin passeihini. Tästä näet Engelbertin lähdön.

Molempien ruunien kanssa on todella mukava käydä raveissa, sillä molemmat osaavat käyttäytyä ravipaikalla ja niiden kanssa pystyy touhuamaan helposti itse. Irtipäästäminen katoksesta käy yksinkin ja lämmityskään ei ole ongelma. Hereiam on mukavampi lämmittää radalla, sillä sitä välillä pelottaa kaikki asiat, kuten esimerkiksi kuorma-autot tai roskikset. Engelbert taas on rauhallisempi esimerkiksi hiittisuoralla, sillä radalla se rupeaa helposti painamaan jos ei saa mennä lujaa. Kummatkaan hevoset eivät myöskään erityisesti stressaa raveja. Ne molemmat saattavat joskus tutista katoksella, mutta autossa ne matkustavat rauhallisesti. Startin jälkeen ne palautuvat nopeasti pienellä palautteluhölkällä ja kotona ne rupeavat syömään ja juomaan hyvin. Sekä Engelbert että Hereiam ovat olleet joskus pahoja stressaajia, ja ruokahalu on loppunut startin jälkeen, mutta nykyään ne onneksi jatkavat elämäänsä normaalisti.

11. päivä kävin vielä uudelleen Vermossa, kun veimme M.T. Fridan raveihin. Sen hoitaja valjasti sen itse, mutta me kuskasimme hevosta, sillä hoitaja oli jo perjantaina lähtenyt Helsinkiin. Koska Fridalla oli viimeinen lähtö, ehdimme nauttia hyvistä 75-raveista ja pelatakin vähän voittopelejä.

Tallissa muuten asiat ovat entisellä mallillaan ja asiat sujuvat hyvin. Jonkin verran olen osallistunut varsanopetukseen. Tallissa on tällä hetkellä kuusi varsaa, jotka asuvat erillisessä yksikössä. Tällä yritetään minimisoida varsojen tuomien tautien tarttumista starttihevosiin. Melkein kaikille varsoille on jo kärryt saatu perään, ja ne kaikki osaavat käyttäytyä todella hyvin. On ollut mielenkiintoista saada seurata varsojen kehittymistä osaamattomista todella fiksuiksi.

Ensi viikolla minulla onkin taas lähiopetusjakso ja teoriatunteja. Niistä odotan erityisesti Seppo Hyypän käytännön eläinlääkinnän tunteja tallissa.

Vko 40

Tämä viikko pärähti käyntiin maanantailla, joka oli taas klinikkapäivä minulle. Vietin koko aamupäivän Ypäjän hevosklinikalla kaksivuotiaan suomenputen ja ontumatutkimuksen kanssa. Kyseistä varsaa on vaivannut oikea etujalka jo kauan: välillä se on ollut parempi ja välillä se ontuu taas sitä tosi paljon. No aloitettiin tutkimus taivuttamalla jalat ja juoksuttamalla. Hevonen ontui koko ajan, mutta suoranaista reaktiota taivutuksiin ei saatu. Siksi eläinlääkäri puudutti etujalan vuohisnivelestä alaspäin, koska hän epäili, että kavioluussa saattaisi olla häikkää kerta taivutuksesta ei saatu reaktiota, mutta hevonen ontui selvästi. Sitten odoteltiin puudutusaineen vaikutusta ja taas juostiin edestakaisin. Ontuminen ei kuitenkaan selvästi loppunut. Siksi kävimme hevosen kanssa vielä röntgenissä ja jalka vielä ultrattiinkin. Lopulta kauan häirinnyt ja monesti tutkittu ongelma selvisi. Varsalle oli tullut rasitusmurtuma sääriluuhun hankositeen kiinnittymiskohdan korkeudelle.

Loppuviikko sujuikin sittten normaalin työn merkeissä passeja huoltaessa. Ensi viikolla kaksi passiani pääsevät juoksemaan kilpaa: Ypäjä Hereiam Pilvenmäellä tiistaina ja Ypäjä Engelbert Vermossa keskiviikkona. Väsymys saattaa ottaa voiton torstaina, mutta kyllä se valvominen on sen elämyksen arvoista, että pääsee hoitamiensa hevosten kanssa raveihin katsomaan miten ne pärjäävät. Hevosten suoritukset antavat myös usein selkeitä merkkejä siitä, miten niitä jatkossa tulisi hoitaa.

Engelbertin kanssa olin lauantaina käymässä Teivossa Kriterium-päivässä, mutta hevonen ei ehkä oikein suoriutunut sillä tasolla, jolla se on kaksi edeltävää starttiaan Forssassa ja Porissa suorittanut. Toisaalta sillä oli lähtöpaikka numero 12, ja keula avasi todella lujaa (11,5). Koko matka päästeltiin myös aika kovaa, eikä oikein kukaan takarivistä edennytkään. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen hevoseen, sillä se loppusuoralla ohitti pari hevosta, ja Ilkan lämmityksessä se oli hyvä. Aika oli lisäksi ihan samanlainen kuin edeltävissä voittostarteissa. Täytyy myös muistaa, että hevoset ovat vähän kuin ihmiset. Joskus niillä on parempia päiviä ja joskus huonompia. Se onkin osa raviurheilun hohtoa, että koskaa ei voi varmuudella sanoa mitä tapahtuu. Siksipä menemme uudelleen Engelbertin kanssa kokeilemaan keskiviikkona uutta starttia avoimin mielin. Tästä pääset katsomaan urhean ruunan startin.

Keskiviikkona pääsin myös tutustumaan lähemmin laserin käyttöön, kun Miia Myllymäki näytti minulle laserin käyttöä. Lisäksi hieroja oli käymässä tallissa, ja hän näytti minulle mitä Engelbertiltä voisi laseroida. Sille oli tullut viime viikonloppuna pieniä haavoja jalkaan tarhassa, ja niitä hieroja kehotti laseroimaan. Laserlaite tuottaa lämpöä, joka kiihdyttää aineenvaihduntaa ja näin auttaa paranemisessa. Laseria ei kuitenkaan saa laittaa joka päivä, sillä jos keho tottuu liikaa laserlaitteen tuomaan apuun, saattaa olla etteivät vammat rupea enää paranemaan ilman laserin tuomaa apua. Engelbertillä turvottavat joskus myös takajalkojen jännetupet ja niitä voi myös laseroida. Myös lonkan nivelpussiin Ilkka suositteli antamaan laseria, koska hevonen kiertää toista takajalkaansa niin paljon.