Vko 42

Tällä viikolla meillä oli taas lähiopetusjakso. Viikkoni kului siis niin, että menin kuudeksi aamutallivuoroon ruokkimaan hevosia, ja siitä sitten lähdin tiistaina, keskiviikkona ja torstaina puoli yhdeksältä teoriatunnille. Maanantai ja perjantai oli normaalisti tallissa.

Meillä oli tiistaina ensin Kari Haimin pitämää urheilualueitten huolehtimista. Opimme miten rakentaa ja mistä koostuu esimerkiksi hyvä ratsastuskentän pohja. Haimi on erikoistunut itse ratsastusalueisiin, mutta osasi hienosti kertoa myös ravipuolen urheilualueista. Itseasiassa raviradan koostumus on hyvin samanlainen kuin ratsastuskentän: Pohjan tulisi olla hieman aaltoileva, jossa salaojat ovat sijoitettu aaltojen pohjille. Näin vesi valuu luonnollisesti salaojiin. Salaojien alle olisi hyvä laittaa suodatinkankaat. Aaltoilevan pinnan päälle tulee n. 30 cm:n kerros huonoa hiekkaa, jonka päällä on n. 10 cm:n paksuinen kantava kerros 0-16mm murskeesta. Pintakerros, joka on n. 12 cm, on ratsastuskentässä hienoa hiekkaa. Raviradalla pintakerroksen materiaalin määrittää se, onko rata harjoitus- vai kilpakäyttöön.

Keskiviikkona meillä oli kunnon anatomian päivä, sillä aloitimme aamulla Seppo Hyypän teoriatunneilla. Kävimme läpi kavion ja jalan erilaisia vaivoja, kuten kaviokuumetta, kaviopaisetta ja sarveiskavion halkeamaa. Olen käynyt asiat jo hevosenhoitajan perustutkinnossa, mutta kertaus on opintojen äiti. Ja hyvin ne asiat palautuivatkin mieleen.


Iltapäivällä menimme kengityspajalle, jossa meillä oli vuorossa teurasjalkojen avausta. Kyllähän hevosen jalan rakennetta oppii kirjoistakin, mutta tosiasia on, että se näyttää livenä ihan erilaiselta kuin kirjassa. Kirjassa mittasuhteet hämäävät, eikä kirjasta pysty tunnustelemaan, että tuossa tuo jänne nyt menee.  Aloitimme nahan nylkemisellä, jolloin luut ja jänteet paljastuivat.

Kuvassa jalka edestäpäin kuvattuna

Seuraavaksi aloitimme irroittamaan jänteet irti jalasta ja sen jälkeen irroitimme luut toisistaan huolellisesti nivelistä. Minua yllätti eniten se, että ojentajajänteet ovat todella ohuita, eikä niillä oikein edes ole mitään suojaa kulkiessaan jalan etuosassa. Nahka vain päällä. Hevoseltamme löytyi myös kehänivelestä nivelrikko, mikä on hyvin harvinaista siinä nivelessä. Nivelruston kulutus oli tullut vielä nivelen sivulle, eikä keskemmälle johon se yleensä tulee.

Kuvassa näkyvät jalan jänteet erillään, sekä vuohisnuljuluut, jotka ovat kiinni hankositeessä.

Vuohisluu, jossa kehänivelessä pienesti näkyvä nivelrikko.

Vuohisnivel kuvattuna. Nivelrusto on terveen väristä ja pinta kiiltelee, koska nivelneste on kirkasta ja hyvää.

Vasemmalla hieman harmahtavan värinen nivelpinta, joka oli hyvin kulunut. Oikealla terveemmän näköinen nivelpinta, johon on raaputettu kuluma itse. Kulumasta nähtiin, että nivelrustoa on luun päällä vain pari milliä.

Koukistajajänne lähikuvassa. Jänne ei ollut täysin valkoinen, joten siinä oli luultavasti pientä rasitusvammaa.

Opettajamme halkaisi vielä lopuksi kavion kahtia, jotta näimme mitä kavion sisäpuolella on. Kirurgin veitsillä kun ei kavion sisälle oikein päässyt. Kaviomekanismi on hyvin mielenkiintoinen asia, mitä ei oikein voi ymmärtää ilman, että näkee myös kavion sisään.

Kavio sivultapäin katsottuna

Kavio altapäin katsottuna

Jalasta oli hyvä myös tutkia turvotuksia, mihin ne tulevat mistäkin syystä johtuen. Jalan liikkeistä sai myös hyvä kuvan, kun sai liikutella sitä jänteet esillä.

Jalka sivultapäin katsottuna.

Keskiviikkona meillä oli vielä iltapäivällä Hyypän käytännön tunti tallissa, jossa sitten opettelimme näyttämään jänteitä ja niveliä, kokeilemaan turvotuksia ja katsomaan hevosia liikkeessä. Se oli hyvin mielenkiintoista ja opettavaista. Torstaina oli näyttöinfo, jossa saimme kuulla miten paljon kaikkea pitää vielä tehdä :D

Kuvista pieni pahoittelu, etteivät ole puhelimella kuvattuna kauhean hyvälaatuisia.

Susanna