Vko 40

Tämä viikko pärähti käyntiin maanantailla, joka oli taas klinikkapäivä minulle. Vietin koko aamupäivän Ypäjän hevosklinikalla kaksivuotiaan suomenputen ja ontumatutkimuksen kanssa. Kyseistä varsaa on vaivannut oikea etujalka jo kauan: välillä se on ollut parempi ja välillä se ontuu taas sitä tosi paljon. No aloitettiin tutkimus taivuttamalla jalat ja juoksuttamalla. Hevonen ontui koko ajan, mutta suoranaista reaktiota taivutuksiin ei saatu. Siksi eläinlääkäri puudutti etujalan vuohisnivelestä alaspäin, koska hän epäili, että kavioluussa saattaisi olla häikkää kerta taivutuksesta ei saatu reaktiota, mutta hevonen ontui selvästi. Sitten odoteltiin puudutusaineen vaikutusta ja taas juostiin edestakaisin. Ontuminen ei kuitenkaan selvästi loppunut. Siksi kävimme hevosen kanssa vielä röntgenissä ja jalka vielä ultrattiinkin. Lopulta kauan häirinnyt ja monesti tutkittu ongelma selvisi. Varsalle oli tullut rasitusmurtuma sääriluuhun hankositeen kiinnittymiskohdan korkeudelle.

Loppuviikko sujuikin sittten normaalin työn merkeissä passeja huoltaessa. Ensi viikolla kaksi passiani pääsevät juoksemaan kilpaa: Ypäjä Hereiam Pilvenmäellä tiistaina ja Ypäjä Engelbert Vermossa keskiviikkona. Väsymys saattaa ottaa voiton torstaina, mutta kyllä se valvominen on sen elämyksen arvoista, että pääsee hoitamiensa hevosten kanssa raveihin katsomaan miten ne pärjäävät. Hevosten suoritukset antavat myös usein selkeitä merkkejä siitä, miten niitä jatkossa tulisi hoitaa.

Engelbertin kanssa olin lauantaina käymässä Teivossa Kriterium-päivässä, mutta hevonen ei ehkä oikein suoriutunut sillä tasolla, jolla se on kaksi edeltävää starttiaan Forssassa ja Porissa suorittanut. Toisaalta sillä oli lähtöpaikka numero 12, ja keula avasi todella lujaa (11,5). Koko matka päästeltiin myös aika kovaa, eikä oikein kukaan takarivistä edennytkään. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen hevoseen, sillä se loppusuoralla ohitti pari hevosta, ja Ilkan lämmityksessä se oli hyvä. Aika oli lisäksi ihan samanlainen kuin edeltävissä voittostarteissa. Täytyy myös muistaa, että hevoset ovat vähän kuin ihmiset. Joskus niillä on parempia päiviä ja joskus huonompia. Se onkin osa raviurheilun hohtoa, että koskaa ei voi varmuudella sanoa mitä tapahtuu. Siksipä menemme uudelleen Engelbertin kanssa kokeilemaan keskiviikkona uutta starttia avoimin mielin. Tästä pääset katsomaan urhean ruunan startin.

Keskiviikkona pääsin myös tutustumaan lähemmin laserin käyttöön, kun Miia Myllymäki näytti minulle laserin käyttöä. Lisäksi hieroja oli käymässä tallissa, ja hän näytti minulle mitä Engelbertiltä voisi laseroida. Sille oli tullut viime viikonloppuna pieniä haavoja jalkaan tarhassa, ja niitä hieroja kehotti laseroimaan. Laserlaite tuottaa lämpöä, joka kiihdyttää aineenvaihduntaa ja näin auttaa paranemisessa. Laseria ei kuitenkaan saa laittaa joka päivä, sillä jos keho tottuu liikaa laserlaitteen tuomaan apuun, saattaa olla etteivät vammat rupea enää paranemaan ilman laserin tuomaa apua. Engelbertillä turvottavat joskus myös takajalkojen jännetupet ja niitä voi myös laseroida. Myös lonkan nivelpussiin Ilkka suositteli antamaan laseria, koska hevonen kiertää toista takajalkaansa niin paljon.