Viime viikko oli todellinen raviviikko! Lauantaina 4. päivänä Tampereen ravien jälkeen pesin ja puunasin valjaat ja kärryt ja pakkasin samantien uudet loimet kassiin. Tiistaina oli ensin vuorossa Pilvenmäen ravit ja Ypäjä Hereiam tauon jälkeen. Viimeksi se on juossut kilpaa maaliskuussa. Hereiamin juoksu jännitti minua vähän, sillä hevonen ei ole ollut kotona mitenkään erikoinen. Se on aina ravannut pienestä pitäen vinossa ja on hyvin herkkä kaikille muutoksille. Välillä tästä ruunasta luuleekin, että se olisi oikeasti tamma. Hereiam sijottui yhdeksänneksi, mutta Ilkka oli silti tyytyväinen! Vaikka se olikin melkein viimeinen maalissa, oli se silti hyvä hevosen tason nähden. Lähdössä oli kuitenkin vähän parempia hevosia vastassa, mutta ruuna oli hyvin sitkeä. Kotona ravien jälkeen minua odotti taas nopea yöllinen tavaroitten pesu ja uudelleen pakkaus. Tästä näet Hereiamin startin.
Keskiviikkona suuntasin vuorostaan Vermoon Ypäjä Engelbertin kanssa. Engelbert ei ollut parhaimmillaan Tampereella, kuten jo kerroin edellisessä kirjoituksessani. Vermossa se oli vähän liiankin rauhallinen lämmityksessä, ja meinasin jo heittää menestymishaaveet kaivoon, sillä lähtöratakin oli taas huono. Engelbert teki kuitenkin melkoisen kirin lopussa ja hävisi vain Tapio Mäki-tulokkaan Lecrosselle. Ilkka oli tyytyväinen myös Engelberttiin ja kehui sen olleen aivan eri hevonen kuin Tampereella. Sain siis minäkin olla tyytyväinen molempiin passeihini. Tästä näet Engelbertin lähdön.
Molempien ruunien kanssa on todella mukava käydä raveissa, sillä molemmat osaavat käyttäytyä ravipaikalla ja niiden kanssa pystyy touhuamaan helposti itse. Irtipäästäminen katoksesta käy yksinkin ja lämmityskään ei ole ongelma. Hereiam on mukavampi lämmittää radalla, sillä sitä välillä pelottaa kaikki asiat, kuten esimerkiksi kuorma-autot tai roskikset. Engelbert taas on rauhallisempi esimerkiksi hiittisuoralla, sillä radalla se rupeaa helposti painamaan jos ei saa mennä lujaa. Kummatkaan hevoset eivät myöskään erityisesti stressaa raveja. Ne molemmat saattavat joskus tutista katoksella, mutta autossa ne matkustavat rauhallisesti. Startin jälkeen ne palautuvat nopeasti pienellä palautteluhölkällä ja kotona ne rupeavat syömään ja juomaan hyvin. Sekä Engelbert että Hereiam ovat olleet joskus pahoja stressaajia, ja ruokahalu on loppunut startin jälkeen, mutta nykyään ne onneksi jatkavat elämäänsä normaalisti.
11. päivä kävin vielä uudelleen Vermossa, kun veimme M.T. Fridan raveihin. Sen hoitaja valjasti sen itse, mutta me kuskasimme hevosta, sillä hoitaja oli jo perjantaina lähtenyt Helsinkiin. Koska Fridalla oli viimeinen lähtö, ehdimme nauttia hyvistä 75-raveista ja pelatakin vähän voittopelejä.
Tallissa muuten asiat ovat entisellä mallillaan ja asiat sujuvat hyvin. Jonkin verran olen osallistunut varsanopetukseen. Tallissa on tällä hetkellä kuusi varsaa, jotka asuvat erillisessä yksikössä. Tällä yritetään minimisoida varsojen tuomien tautien tarttumista starttihevosiin. Melkein kaikille varsoille on jo kärryt saatu perään, ja ne kaikki osaavat käyttäytyä todella hyvin. On ollut mielenkiintoista saada seurata varsojen kehittymistä osaamattomista todella fiksuiksi.
Ensi viikolla minulla onkin taas lähiopetusjakso ja teoriatunteja. Niistä odotan erityisesti Seppo Hyypän käytännön eläinlääkinnän tunteja tallissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti